Etelä-Pohjanmaalta komennettiin Rukajärvelle kaikkiaan 151 täydennysmiestä. He ovat kokoontuneet vuodesta 1973 alkaen vuoroin Lappajärven ja vuoroin Härmän kuntokeskukseen.
Tällä kertaa oli todellista juhlimisen aihetta, koska kokous oli 40. sodanjälkeinen tilaisuus. Veteraaneja oli paikalla seitsemän, kaikki eivät päässeet paikalle. Enää PionP. 24:n veteraaneja on jäljellä 8.
Juhlaan avasi yhdistyksen sihteeri Yrjö Savola. Yhdistyksen puheenjohtaja Toivo Pekkala piti tervehdyspuheen. Pioneeriaselajin Liitto ry:n puheenjohtaja Aimo Hattula toi liiton tervehdyksen ja luovutti veteraaneille standaarit sekä puheenjohtaja Toivo Pekkalalle liiton viirin, mikä on liiton korkein tunnustus. Toivo Pekkala on Pioneerien aselajiliiton pitkäaikainen hallituksen jäsen.
Juhlassa kuultiin Kerttu Öörnin kaunis lauluesitys ”Kertokaa lapsille isänmaasta”.
Rukajärven suunnan historiayhdistyksen sihteeri Leevi Kuokkanen luovutti juhlaan saapuneille veteraaneille ja heidän leskilleen yhdistyksen lahjana muistoksi Rukapirtti kirjan. Juhlapuheen piti Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen. Puhe julkaistaan oheisena kokonaisuudessaan.
Puheenjohtaja Tenho Tikkasen puhe: PionP 24:n Pioneerikillan toiminnan 40-vuotisjuhla Lappajärvellä 3.5.2014
Arvoisat veteraanit, hyvät naiset ja herrat. Teidän Pioneerikiltanne on Suomessa useimmin sodan jälkeen kokoontunut perinnejoukko. Onnittelemme 40-vuotisjuhliaan viettävää kiltaa ja sen jäseniä.
Veteraaniveljenne Arvo Pajalan (26.8.1923-25.5.2009) 50-vuotisjuhlissa vuonna 1973 Teille syntyi ajatus järjestäytyneestä toiminnasta. Sen jälkeen olette kokoontuneet vuosittain yhteen 40 vuoden ajan ja se perinne jatkuu edelleen. Lisäksi Teistä monet ovat olleet mukana Rukajärven suunnan yhteisissä tapaamisissa, jotka käynnistyivät vuonna 1966 Lieksassa. Sinne pystytitte Rukajärven suunnan ”Jotos” muistomerkin. Rukajärven suunnan miehet yhteisenä joukkona tapasivat Lieksan jälkeen yhteensä 20 kertaa vuosina 1966 – 2004. Tämän jälkeen vielä 9 kertaa 14. Divisioonan perinneyhdistyksen järjestämiin tilaisuuksiin. Te olette olleet perustamassa Raappana puistoa, sitten yhdistystämme, Rukajärven tietä ja Rukajärvikeskuksia niin Lieksassa kuin tänä vuonna Iisalmessa. Toivomme, että voisitte saapua Kansalaisjuhlaan 70 vuotta Jatkosodan päättymisestä. Juhlallisuudet alkavat Kiuruveden Kev.Os. 2:n seminaarilla 4.9.2014, jonka jälkeen siirrymme höyryveturilla Lieksaan 5.9.2014 pidettävään kansalaisjuhlaan. Höyryjuna kulkee sitä reittiä, jota kuljitte Rukajärvelle sota-aikana. Matka alkaa Kiuruvedeltä, juna pysähtyy Iisalmessa, Kajaanissa, Kontiomäellä, Vuokatissa ja Valtimolla. Nurmeksessa yövymme ja aamulla 5.9. siirrymme höyryjunalla Lieksaan. Jokaisella paikkakunnalla pidämme pienimuotoisen juhlan.
Juhlajunassa on ohjelmaa. Mukana ovat Veteraanipelimanni Toimi Marin, Veteraaniorkesteri ja mieskuoro. Junassa on myös tiedotusvälineitten edustajia, jotka tekevät omia veteraanien haastatteluja.
Kymmenen vuotta sitten pitämässänne 30-vuotisjuhlassa haaveilitte vielä kerran kiipeämisestä Rukavaaralle ja nyt sekin toive viime kesänä toteutui.
Jatkosotaan lähditte vuoden 1942 alussa alle kaksikymmenvuotiaina. Etelä-Pohjanmaalta komennettiin Pioneeripataljoona 24:n täydennysmiehiä Rukajärvelle 151. Asetuitte Rukavaaralle, josta käsin huolehditte erilaisista vaarallisista tehtävistä. Muun ohella vastuullanne oli myös Rukavaaran pohjoisosien kenttävartiointi. Hyökkäysvaiheen ripeä eteneminen oli pitkälle kiinni siitä, että pioneerijoukot ehtivät rakentaa uudet sillat tuhottujen tilalle. Suuretkin vesistöylitykset mm. Virtain kapeikossa, Merujärvellä ja Tsirkka-Kemillä onnistuivat hyvin. Pioneerit käyttivät ensimmäisenä uusia liekinheittimiä Rukavaaralla. Te puritte miinoituksia ja toimitte erämaasodassa kenntävartioitten turvana suojarakenteita tehtäessä. Te piditte toimintakunnossa tieverkkoa ja rakensitte suojaverkon mm. Rukavaaran itärinteeseen vihollisen tykistötulen vuoksi.
Suomen puolustusvoimilla oli sodan vaikeina vuosina ja vaikeissa ratkaisuissa hyvä johto. Voin täydestä sydämestäni yhtyä veteraaniveljenne, herkän lapinlahtelaisen taiteilijan Kalle Halosen jo Jatkosodan alussa lausumiin vertauskuvallisiin sanoihin: ”Lähdetään tuon miehen matkaan, hän tietää mitä tekee.” Ylipäällikön viisaus yhdessä kuuliaisten maamme puolustajien kanssa pelasti Suomen itsenäisyyden moneen kertaan. Kalle Halonen lausui myös nuo kuolemattomat sanat 14.10.1941 kirjeessään veljelleen Eemil Haloselle: ”Kyllä täällä on saanut kokea jumalallisen rakkauden ja viisauden läsnäolon lukemattomat kerrat. On monesti muistunut Huttusen ajatus mieleen, että Helvetin portin läpi on viisaus haettava. Ja kyllä sota on jonkunlainen Helvetti, ainakin pienoiskoossa. Mutta tässä helvetissä olen nähnyt miesten tekevän jumalten tekoja. Tämä ei ole minulle koreita sanoja, mutta käytännössä tapahtuneita tosiasioita. Täällä olen taas löytänyt oman heimoni sen parhaassa muodossa, johon tunnen kuuluvani verisitein. Monen kymmenen synnyinpitäjäni pojan veri on käteni kastellut, ja jokainen pisara on ollut ja on minulle pyhä. Sillä verellä on lunastettu Suomen kansan tulevaisuus ja vapaus. Koko elämäni ajan ovat minulle pyhät ja kalliit ne vainajat, jotka taisteluissa kaatuivat, samoin rakkaat ne monet, jotka taisteluissa menettivät terveen elinvoimansa. Nämä asiat ovat lähtemättömästi syöpyneet olemukseni ytimeen. Ja tämä kansa ei ansaitse elää, jos se nyt unohtaa nämä miehet. ”
Teidän sukupolvenne pelasti maamme itsenäisyyden, se rakensi sodanjälkeisen yhteiskunnan. Isänmaan puolustaminen on velvollisuus, moni menetti henkensä ja omaisensa, sota kosketti koko kansaa. Siksi on vaikea ymmärtää ja eikä sitä huonoa kohtelua voi mitenkään hyväksyä, jolla selitellään Teille itsestään kuuluvien hoitomäärärahojen puutetta.
Te arvoisat veteraanit saitte aikaan lyhyessä ajassa mittavan haastatteluaineiston kokemuksistanne, joka käsittää 640 veteraanin yli 10.000 sivun kirjallisen materiaalin. Pioneereja oli 33 veteraania. Etelä-Pohjanmaan kasvatti Antti Tuuri kirjoitti tuosta keräämästänne aineistosta tunnetuksi tulleet Rukajärvi kirjansa. Yhdistyksemme perustettiin jatkamaan perinnetyötänne.
Me nuoremman sukupolven edustajat olemme saaneet nauttia seurastanne, kuulla liikuttavia kertomuksianne Rukajärven tapahtumista. Pioneeriveljiänne menehtyi näiden sotavuosien aikana 35, joiden kaatumisesta olemme saaneet kuulla Teiltä arvokasta lisätietoa. Olemme havainneet, että mikään ei kosketa syvällisemmin kuin aseveljen poismeno. On muistoja, joita ei aika eikä vuodet voi viedä, on muistoja, joiden taika iät kaiket soi sielussanne. Aseveljeytenne ei pääty edes kuolemaan. Sen Te arvoisat veteraanit olette omalla toiminnallanne osoittaneet, isänmaata puolustaneet, sitä rakentaneet ja toisistanne ja perheistänne huolta kantaneet.
Toivomme Teille hyvää vointia ja hyvää terveyttä. Toivomme, että jatkatte perinnetyön saralla siihen tapaan kuin olette sitä työtä tähänkin saakka suorittaneet ja työtämme tukeneet.
Rukajärven suunnan historiayhdistyksen onnittelut juhlivalle Pioneerikillalle esitti puheenjohtaja Tenho Tikkanen Lappajärven kuntokeskuksessa 3.5.2014 pidetyssä juhlassa. Kalle Halosen kirjeen teksti on julkaistu Minna Kettusen v. 2010 julkaisemassa kirjassa ”Tuhansia kukkia ja monta sotaa, Kalle Halosen taitelijantie”.