Uuno Kananen on poissa, (s. 18.3.1923 – 7.8.2019)

Jatkosodan alkaessa  Kiuruvedellä syntynyt Uuno Kananen oli 18-vuotias nuorukainen. Avioliiton hän solmi sodan jälkeen 1945. Lapsia syntyi seitsemän, Tuomo 1946, Kaija 1947, Eija 1950, Raija 1953, Kerttu 1955, Matti ja Irma 1959.

Uuno Kananen, kuva otettu 17.8.2012 videohaastattelun yhteydessä.

Uunon kohdalla sotareissu kulki Raahen kautta ja siellä saadun varusmieskoulutuksen jälkeen 22.7.42 tuli siirto rintamalle ensin hetkeksi Lieksan Jukolan Mottiin Rask.K/TäydP 12:n täydennysjoukkoihin.  Rukajärven rintamalle hän siirtyi 7.9.1942.

Rukajärvellä Uuno Kananen toimi Halosen pataljoonassa, eli III/JR 10:n 12. komppaniassa konekivääriampujan apulaisena ja konekivääriampujana. Läheltä piti tilanteita oli useita, mutta mitään vakavaa ei onneksi tapahtunut.  Uunolle tuli tutuksi lähes koko Rukajärven rintaman 200 km:n vastuualue.

Rukajärven suunnan historiayhdistykselle 17.8.2012 antamassaan haastattelussa Uuno Kananen rauhalliseen, mutta poikkeuksellisen rikkaan sanavalmiutensa omaavana kertoo sopivasti huumorilla höystetyn sotatarinansa. Se on suomalaisen sotilaan, monta kertaa ns. tuntemattomaksi jääneen sotilaan värikäs kuvaus. Uuno kertoo tässä haastattelussa hänen ja hänen aseveljiensä toimista erämaasodassa kaukana kotoa kovin vaatimattomissa oloissa. Kenttävartion maan sisään rakennettu korsu oli kotimme ja sauna toi arkeen ylivertaisen nautinnon. Kaikki jaettiin tasan aseveljien kesken , löylykin.

Etulinjan kenttävartion rintamavastuun jälkeen saattoi hiukan levähtää, jolloin olimme kuin herrankukkarossa, ongimme Ontajoesta lisäsärvintä ja metsästelimme. Annettuja ohjeita sielläkin piti tarkoin noudattaa. Uuno kertoi, että kenttävartiossa juoksuhaudan ylähirteen oli kirjoitettu: ”Kule matalana, säästät tytön kyyneliltä.” Sen ohjeen noudattamatta jättämisen vihollinen rankaisi heti.

Uunon mielestä oman pitäjän ja naapureitten tapaaminen rintamaoloissa oli suurta juhlaa. Aku Rädyn seurat ja kahvitarjoilut olivat vieläkin tuoreessa muistissa. Oman pitäjän ja naapureitten kaatuminen kosketti eniten, ja lähisukulaisiakin oli heidän joukossaan useita.

Uuno menestyi rintamaoloissa hyvin, osin suuren viisitoistalapsisen perheen jäsenyys auttoi sopeutumaan.  

Vihdoin sota loppui. Uunon komppanian (12./JR 10) sotapäivään oli 4.9.1944 jo klo 2.00 kirjoitettu: ”Saatiin tieto, että vihollisuudet lopetettava neuvostoliiton kanssa 4.9.1944 klo 8. Esivalmisteluihin siirtymismarssia varten ryhdyttiin. Sää sateinen ja myrskyinen.”

Näin asiat etenivät ripeästi, sotapäiväkirjassa 11.9. klo 16.40 Lähdettiin jalan Vansjärveltä Tiiksaan, 25.9. klo 9.30 komppania osallistui Repolassa komentaja Raappanan katselmukseen ja 26.9. klo 14.34 vihdoin koitti suuri juhlahetki, ylitettiin valtakunnan raja ja Uuno asettui 27.9.44 klo 16.45 Jukolan Motissa samoihin kasarmeihin, joissa hän asui 22.7. – 7.9.1942 välisen ajan ennen rintamalle siirtymistään. Hetken aikaa Uuno osallistui Jukolan Motin ympäristössä kenttävarustelutöihin, mutta 13.10.1944 hänet määrättiin Kiuruvedeltä kotoisin olevan kapteeni Timo Kärkkäisen johdolla takaisin Rukajärven rintamalle piikkilankaesteiden keräystöihin. Siitä Uuno kertoo harmissaan: ”Sinne jäivät suuret piikkilankakerät ja kun siitä oli niin tosi kova pula kotirintamalla.” Paluumatkalla venäläiset väittivät kahden miehen puuttuvan joukoista. Pitkien neuvottelujen jälkeen vihdoin päästiin takaisin Jukolan Motin suojiin. Tuo paluumatkan kuulustelu johti siihen, ettei Uuno suostunut sodan jälkeen lähtemään enää koskaan ulkomaan matkalle itärajan taakse, ei mistään hinnasta.

Sotapäiväkirjan mukaan: ”30.10.1944 klo 5.30: Lähtivät marssille Lieksaan Iisalmen skp:n, Kuhmon ja Paltamon kuntiin kuuluvat. Lähtötilaisuudessa luutn. Jämsä jakoi Venäjän komennuksella olleille myönnetyt, muut komennuksen takia jakamatta jääneet kunniamerkit.”

Rukajärveltä Pielavedelle suoritetun jalkamarssin jälkeen kotiuttaminen tapahtui 16.11.1944. Jalan suoritettu kotimatka Uunon osalta lienee yksi Jatkosodan pisimpiä, peräti n. 460 km. Loppumatkasta oli ensilumi peittänyt maan. Uunon sotareissu kesti 2 vuotta 10 kk ja yhden päivän.

Todettakoon vielä, että Uunon veli Aku oli myös Rukajärven rintamalla ja viisi sisarusta lottatehtävissä, Helvi, Hilja ja Miina Rukajärvellä sekä Tiina ja Reetta toimivat kotirintaman lotissa. Uunon veli Eino oli sotilastehtävissä Lahdessa ja Juho-veli kuoli keuhkotautiin varusmiespalvelusta suorittaessaan. Tilan hoito jäi Mari-sisaren huoleksi, jota nuorin vain 12-vuotias veli Matti auttoi.

Uuno Kananen (18.3.1923-7.8.2019) ja nuorempi veli Matti (s.19.4.1927) Uunon 95-vuotispäivänä.

Mainittakoon, että ainakin Talvisodan aikana Lieksan sotatoimialueelta Viekistä evakuoitu perhe Anni Honkanen, Martti poika ja kaksi tytärtä sekä heidän setänsä Heikki asuivat sota-aikana Uunon kotona, joten sota kosketti tällä tavoin koko perhettä.

Puhuttaessa Uuno Kanasesta voidaan todeta, että hänet oli kasvatettu kunnioittamaan vanhempia ihmisiä ja esimiehiä. Hänelle koti, isänmaa ja uskon asiat olivat pyhiä. Lähellä Uunon sydäntä oli myös hänen ammattinsa. Hän omisti syntymäkotinsa, jota hän viljeli. Maatalous oli hänelle henki ja elämä. Niinpä hän iloitsi vielä eläkepäivinään siitä, että hänen poikansa jatkoivat maatalousalalla. Uuno kertoi, että olimme niittämässä ruista ja siinä yhteydessä vanhin pojista Tuomo tuli hänelle sanoneeksi: ”Mitä mieltä sinä isä olisit siitä, jos hän pyrkisi maatalousalan oppilaitokseen opiskelemaan.”Uuno kertoi vastanneensa siihen: ”Minä en voi olla kuin iloinen, enkä missään nimessä voi asettua lasteni etenemisen tielle.” Tämä Pienen Sahin kotitilan ruispellolla käyty keskustelu on kuvaus Uunon sielunsivistyksestä, kuvaus siitä vaatimattomasta miehestä, joka huolehti kaikista velvollisuuksistaan, hankki elannon perheelleen, kasvatti ja koulutti lapsensa.

Uunon hienotunteisiin käytöstapoihin kuului myös, että hän oli luotettu sopimuskumppani. Hänen kaapistaan ei löydy luurankoja, maksamattomia laskuja, vaan kuva luotettavasta miehestä piirtyy kouluajoista naapureille,  aseveljille ja sukulaisille nuoruudesta aina eläkevuosiin saakka. Eläkevuosinaan Uuno iloitsi suuresti lastensa menestyksestä.

Seppo Ryhänen  ja Tenho Tikkanen

Seppo Ryhänen on Rukajärven suunnan historiayhdistyksen varapuheenjohtaja, Tenho Tikkanen entinen yhdistyksen puheenjohtaja ja Uunon naapuri.

Lähteenä: *Video haastattelu 17.8.2012 Kaija ja Seppo Räihä, kuvaus Antero Huttunen, leikkaus Tenho Tikkanen. *Lisäksi kirjoitusta varten on haastateltu Uunon nuorinta veljeä Matti Kanasta, joka on syntynyt 19.4.1927. *Kirjoituksen muut asiatiedot ovat peräisin Rukajärven suunnan historiayhdistys ry:n arkistosta  sotapäiväkirjoista.

***

Uuno Kanasen 95-vuotispäivän viettoa koskevan jutun voi lukea TÄÄLTÄ: