Valtiovalta ilmaisi tukea Lieksalle – 80 vuotta aselevosta juhlassa 5.9.2024

Jälleen kerran Lieksa näytti parastaan. Ja sääkin suosi. Juhlaan valmistauduttiin aamuvarhaisella. Kainuusta, Ylä-Savosta ja Pielisen-Karjalasta – kaikkialta saavuttiin Lieksan rautatieasemalle. Paikalla juhlassa on kaksi Rukajärven suunnan veteraania, Hannes Tuovinen Vihdistä ja Pentti Oksman Nilsiästä – 100-vuotiaita kumpikin. Useat veteraanit olivat valmistautuneet matkalle, mutta hellesää esti matkat.  Peräti 106-vuotiaat Ilmari Koppinen Salosta ja Aarne Ukkola katsoivat viisaimmaksi jättää tämän partioretken väliin. Ilmari Koppinen on tammikuussa 1942 Muurmannin radalle suuntautuneen partioretken veteraani, joka vei retken johtajille Ylipäällikkö Mannerheimin terveiset, että radalta tulee poistua heti eikä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vasta viikon kuluttua.

Rautatieaseman vihki VR:n hallintoneuvoston puheenjohtaja kansanedustaja Markku Eestilä, joka avauspuheessaan todisti, että hän tunsi asiat mistä puhui. Hän kiitteli erityisesti talkooväkeä ja merkittävästä työstä ja puhe osoitti, että hän tunsi päivämääriä myöten myös Lieksan rautatieaseman historian. Kuva Kimmo Vitri.

Kansanedustaja Markku Eestilä vihki ensin Lieksan rautatieaseman käyttöön ja Lieksan kirkossa hän piti juhlapuheen valtakunnallisessa kansalaisjuhlassa 80 vuotta aselevosta. Eestilä otti voimakkaasti kantaa laajemmin niin Itä-Suomen puolesta ja kertoi vaikuttuneensa sotahistoriahankkeestamme: ”Tässä asiassa valtiovallan ja myös kansanedustajien on syytä herätä.” Kuva Ari Komulainen. Kuva Ari Komulainen.

Vieraita vastaanotti isäntäväki, yhdistyksen hallituksen jäsenet Ossi Laine, Raimo Jokisalmi ja Seppo Räihä. Puheenjohtaja Tenho Tikkanen kiitteli veteraani Hannes Tuovista ja kansanedustaja Eestilää heidän saapuessaan kädestä pitäen. Juhlajuna oli sama Hv3 995 millä juhlavieraat matkustivat 10 vuotta aikaisemmin v. 2014 tälle samalle paikalla. Tuolloinkin talkoolaiset valmistautuivat juhlaan asemalla kunnostaen ja maalaten asemamakasiinin, joka on siitä lähtien palvellut yhdistyksen Rukajärvi-keskuksena. Ja tuolloinkin työ tehtiin ilman yhteiskunnan tukea.

Veteraani tarkasti työn

Varsinaiset juhlallisuudet alkoivat veteraanin tutustumisella rautatieaseman päärakennuksen maalaustyöhön ja leikkimielisessä tarkastuksessa löytyi hiukan korjaamista, minkä veteraani paikkasi kiitosten kera: ”Voitte jatkaa samaan malliin, jotta tämä hänelle erityisen merkittävä rakennus voidaan säilyttää arvokkaassa käytössä – eli juuri siinä käytössä mihin se oli rakennettu ja miten se palveli meitä Rukajärven suunnan joukkoja. Nyt tämä on hyväksytty.” Näin upeasti veteraani kannusti Rukajärven suunnan sotahistoriatyön veteraaneja, joille hän antoi samalla arvon. –”Kyllä Te olette oikeita aseveljiä.”

Rukajärven suunnan veteraani Hannes Tuovinen suoritti maalaustyön tarkastuksen ja vetäisipä hän seinään muutaman siveltimen vedon. Kuvassa kanasanedustaja Markku Eestilä ja Tenho Tikkanen. Tämä leikkimielinen tarkastus palkittiin seinään kiinnitetyllä messinkilaatalla. Teksti: ”Tätä rakennusta on ollut maalaamassa Rukajärven suunnan veteraani Hannes Tuovinen.” Kuva Ari Komulainen.

Vihkiäisiin kuului myös ekumeeninen osuus, Kiuruvedeltä oikein itse kirkkoherra suoritti vihkimisen ja vastaavasti ortodoksisen vihkimisen suoritti pastori Mäkinen.

Kiuruveden kirkkoherra Kimmo Kivelä (yllä) ja Lieksan ortodosisen seurakunnan pastori Marko Mäkinen (alla) suorittivat aseman hengellisen siunaamisen. Kuva Ari Komulainen.

Rautatieasemalla puhuivat myös hankkeen varsinaiset toteuttajat, Lieksan Tukipiste ry:n puheenjohtaja opettaja Irma Nykänen ja Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen. Tikkasen puheen kirjallisen osuuden julkaisemme tässä ja myöhemmin yksityiskohtaisemmin Markku Eestilän ja Irma Nykäsen puheet.

Tenho Tikkanen – ”On kiitoksen aika”.

Hyvä Rukajärven suunnan veteraani Hannes Tuovinen. Hyvät naiset ja herrat, arvoisat kutsuvieraat ja Lieksan aseman ja koko Itä-Suomen ystävät,

Tänään on kiitoksen aika. Kun E.J. Raappanan syntymäpäivänä allekirjoitimme tämän kulttuuripaikan kauppakirjan, kukaan meistä ei voinut olla varma siitä, että jonain päivänä seisomme tässä, näin pitkällä. Olemme tehneet yhdessä laajalla joukolla historiaa. Unelmamme on kirjaimellisesti toteutunut: Lieksan rautatieasema on vihitty siihen käyttöön, johon se alun perin vuonna 1909 rakennettiin.

Tämä, mitä olemme yhdessä tehneet, ei olisi voinut toteutua ilman asevelihenkeä – sitä samaa henkeä, mistä tämän paikan kautta sotanäyttämölle matkaava veteraanisukupolvi on tullut tunnetuksi. Tämä asema oli vuosikymmeniä sitten monille veteraaneille ainut henkireikä kodin, eli rauhan, ja sodan välillä. Tuolloin, yli 80 vuotta sitten, he tekivät matkaansa tyynesti tämän paikan kautta kohti tuntematonta. Merkillistä on, että sotahistoriayhdistys, kootessaan tuon ajan historiaa, on tarvinnut tuekseen Lieksan Tukipiste ry:n – järjestön, joka toimii hyväntekijänä juuri tuossa 80 vuoden takaisessa asevelihengessä.

Vuonna 1909, lehtitietojen mukaan, ensimmäinen puita käyttävä höyryveturi saapui Lieksan rautatieasemalle. Asemalla oli paljon ihmisiä, mutta mitään juhlia ei pidetty eikä lippua vedetty salkoon. Nyt, tänä päivänä, kaikki on toisin. Aivan päinvastoin kuin maan monilla muilla rautatieasemilla, täällä Lieksan asemalla palvellaan kaikkia ihmisiä hymyhuulin. Täältä saa samat palvelut kuin Helsingistä, pääkaupungistamme. Olemme osoittaneet, että Lieksan rautatieasemalla on merkitystä – ei vain historiallisesti, vaan myös nykypäivän yhteisöllisyyden, palveluiden ja kulttuurisen elämän keskuksena.

Haluan erityisesti kiittää kansanedustaja ja VR:n hallintoneuvoston puheenjohtaja Markku Eestilää, kirkkoherra Kimmo Kivelää ja ortodoksiseurakunnan pastoria, kaupunginjohtaja Seppästä ja Lieksan kaupunkia heidän läsnäolostaan ja tuestaan. Kiitän myös kaikkia teitä, jotka olette saapuneet paikalle tähän tilaisuuteen. Erityinen kiitos kuuluu Lieksan Tukipiste ry ja sen puheenjohtajalle, Irma Nykäselle, siitä kansalaisrohkeudesta ja yhteishengestä, mitä he teollaan todistavat.

Näillä sanoilla haluan luovuttaa puheenvuoron Lieksan Tukipiste ry puheenjohtaja Irma Nykäselle. Hänen puheensa jälkeen pyydän teitä, juhlajunalla matkustaneet juhlavieraat, siirtymään tutustumaan uusiin näyttelyihin. Lieksan aseman ravintola on myös avoinna, ja toivon, että voitte nauttia sen antimista. Te kaikki olette osa uuden historian alkua. Kuten vanha sanonta kuuluu: ”Vieraat tekevät juhlan.” Rukouksemme on kuultu. Juuri teitä ja tätä hetkeä olemme odottaneet. Unelmasta on nyt tullut todellisuutta. Kiitos ja tervetuloa, hyvä yleisö!

Lieksan Tukipiste ry:n puheenjohtaja Irma Nykänen. Hänen puheensa julkaistaan myöhemmin. Kuva Ari Komulainen.

Juhlat jatkuivat kirkossa

Upeat puitteet veteraanijuhlalle ja rautatieaseman vihkiäisille antoi tietenkin sää. Lämpöä – jos se näkyi juhlayleisön silmissä niin myös pukeutumisessa, kohosi 27 asteeseen. Kirkkoon oli saavuttu kaukaa. Veteraani Hannes Tuovinen Vihdistä ja Pentti Oksman Nilsiästä ja kaukaisimmat muut vieraat pääkaupunkiseudulta ja Oulusta ja Suomussalmelta saakka.

Juhla alkoi Sibeliuksen sävelin, ainut sellolla Sibeliusta tulkitseva lieksalaissyntyinen Jussi Makkonen oli saatu juhlaan ja hän Nazig Azezianin flyygelisäestyksellä esitti Finlandian.

Jussi Makkonen (yllä) ja Nazig Nazig Azezian (alla). Kuva Ari Komulainen.

Ohjelman koskettavin kohta kuultiin, kun kirkossa tulivat esiintymään nuori, vasta 10 vuoden ikäinen Otto Mikkonen ”Laps olen karjalan”. Nyt yleisön joukossa nähtiin tarvittavan valkoisia liinoja. Koskettava esitys nuorelta muusikolta. Nuorta muusikkoa säesti maailmanluokan muusikko hänkin vuoden 2023 kultaisen harmonikkakisan voittaja Ronja Pehkonen.

Otto Mikkonen (yllä) vasta 10 vuotta alla Ronja Pehkonen.

Järjestäjien puheen piti entistä Sotaveteraaniliittoa edustava eversti Jouni Mattila. Puheen julkaisemme myöhemmin. Samoin kuin juhlassa esitetyt 14. divisioonan perinneyhdistyksen ja Lieksan kaupungin tervehdykset, jonka piti kaupunginjohtaja Pirre Seppänen.

Juhlan juontamisesta huolehti Jatta Kettunen. Kuva Ari Komulainen.

Jouni Mattila. Kuva Ari Komulainen.

Matti Komulainen. Kuva Ari Komulainen.

Kaupunginjohtaja Pirre Seppänen. Kuvan Ari Komulainen.

Taito Kainulainen (yllä) ja häntä säesti Raimo Jokisalmi (alla). Kuva Ari Komulainen.

Juhla oli musiikkipainotteinen, yhdistyksen jäsenet aina varma Taito Kainulainen, jota säesti yhdistyksen hallituksen jäsen Raimo Jokisalmi.

Lieksa on matkailijan paratiisi – sinne kannattaa matkustaa

Juhlan päätössanat lausui Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen. Julkaisemme Tikkasen puheen tässä ja muilta osin puheet julkaistaan sitä mukaa, kun ne on saatu käyttöön.

Arvoisat veteraanit. Hannes Tuovinen ja Pentti Oksman ja Anneli. Hyvät naiset ja herrat, arvoisat kutsuvieraat, veteraanit ja Lieksan ystävät,

Tänään olemme kokoontuneet kunnioittamaan niitä, jotka puolustivat maatamme ja muistamaan hetkeä, jolloin aseet vaikenivat rintamalla tasan 80 vuotta sitten. 80 vuotta on pitkä aika, mutta se, minkä vuoksi olemme täällä tänään, on läsnä erityisesti sodan kokeneiden veteraanien muistoissa. Kukaan muu ei tunne tätä aikaa niin syvästi kuin ne miehet ja naiset, jotka elivät sen ja kokivat sen omakohtaisesti. Olen lukemattomia kertoja veteraaneja haastatellessani kuullut teidän, arvon veteraanit, kertovan siitä tärkeimmästä päivästä elämässänne – päivästä, jolloin tiesitte selviytyneenne hengissä.

Murheellisin mielin olen kuullut, että monet veteraanit eivät halunneet puhua sota-ajoista lapsilleen. Kun kysyin syytä tähän vaikenemiseen, sain vastauksen: ”En halunnut omien lasteni yöunia ja mielenterveyttä tärvellä.” Se oli huolenpidon osoitus, ja piditte surutyön sisällänne, suojellen tulevia sukupolvia. Kun monet veteraanien lapset ovat kertoneet minulle, etteivät he tiedä paljoa vanhempiensa sotakokemuksista, olen heitä lohduttanut: ”Isäsi oli sivistynyt mies.” Niin sanoin, ja sanon sen tänäänkin.

Olemme veteraanityössä ja sotahistorian tallentamisessa onnistuneet poikkeuksellisen hyvin – paremmin kuin mikään muu yhdistys Suomessa. Heti alusta alkaen ymmärsimme, että Rukajärvi-keskusten perustaminen auttaisi meitä kokoamaan aineistoa, joka muuten saattaisi jäädä unholaan tai jopa hävitä. Yhdistyksellemme toimitettu aineisto on mittaamattoman arvokas kokonaisuus. Tänään saamme iloita siitä opista, jota veteraanit ovat meille antaneet – aseveljeydestä ja yhteishengestä, sekä siitä, mitä voimme saavuttaa, kun puhallamme yhteen hiileen.

Hyvät kuulijat,

Lieksassa elämme toivossa, että Suomen kansa ei unohda meitä – ei pelkästään itsemme vuoksi, vaan koko maan vuoksi. Lieksa voi antaa tälle maalle paljon. Täällä on kaikkea, mitä ihminen tarvitsee: puhdas ja kaunis luonto, rikas kulttuuritarjonta ja syvä yhteisöllisyyden henki. Matka Pielisen-Karjalaan ja sen pääkaupunkiin on jokaiselle suuri elämys. Se ei ole vain virkistävä kokemus, vaan sillä on myös kansanterveyttä edistävä vaikutus.

Lieksan rautatieaseman kunnostaminen talkoovoimin ja vapaaehtoisten voimin osoittaa, kuinka paljon arvoa annamme kulttuurille ja yhteiselle perinnölle.

Lieksan rautatieaseman kunnostaminen talkoovoimin, talkoolaisten suuriarvoinen työ on osoittanut, että täällä annetaan suuri arvo kulttuurille. Ja siksipä voi sanoa, että tämä paikkakunta on kotimaan matkailulle todellinen paratiisi. Luonto – luonnossa liikkuminen antaa jokaiselle ihmiselle lisää elinvuosia, jo siksi tänne kannattaa tulla ja siihen matkaan kannattaa varata riittävästi aikaa.

Tässä yhteisössä ei eletä pelkästään muistoissa, vaan täällä rakennetaan jatkuvasti uutta ja edistetään koko Suomen parasta. Olemme yhtä puoluetta, ja olemme kaikki Lieksan, Itä-Suomen ja koko Suomen asialla. Toivomme, että kaikki suomalaiset ymmärtävät ja tukevat toimintaamme parhaassa asevelihengessä – ”kaveria ei jätetä”. Me tiedämme hyvin, mitä tuo sanonta merkitsee käytännössä.

Humoristisesti voitaneen todeta, että jos kerran maan laajin veteraanityö ei ole tukipäätösten saajien joukossa on kaikki tuet syytä silloin poistaa. Vakavasti ottaen, haluan korostaa, että yhteiskunnan tuki työllemme on tärkeää. Panostus kulttuuriin ja yhteisöllisyyteen tulee moninkertaisesti takaisin, levittäen hyvinvointia ja elinvoimaa koko Itä-Suomen alueelle. Levittäkää sanaa siitä, että nyt tuki on tarpeen, se ei ole myöhäistä ja että se tuottaa arvokasta, kestävää hyötyä meille kaikille.

Lopuksi,

Haluan kiittää teitä kaikkia osallistumisesta tähän veteraanijuhlaan, joka on jo toinen kerta. Toivon teille kaikille terveyttä ja turvallista kotimatkaa. Kiitos kansanedustaja Markus Eestilä. Kiitän kaikkia esiintyjiä Jussi Makkosta ja Nazig Azeziania, Raimoa ja Taitoa, nuoria muusikoita, 10 vuoden ikäistä Otto Mikkosta ja Ronja Pehkosta, heistä kuullaan vielä sekä Jatta Kettusta tilaisuuden juontamisesta, ja erityiskiitos veteraani Hannes Tuoviselle siitä, että hän edelleen jaksaa tukea toimintaamme. Hyvää kotimatkaa kaikille. Kiitos. Pari sanaa aivan lopuksi. Tälläkään paikalla en voi unohtaa perhettäni, vaimoani ja omia lapsiani, kiitos heille.

En malta olla Teille kertomatta sitä mitä sukumme nuorin jäsen oli sanonut äidilleen – siis tyttärelleni: ”Emme voi olla poissa Lieksan juhlasta, koska ukki on ollut siellä yksin jo kuukauden verran.” Totta se on. Olen silti viihtynyt talkoolaisten seurassa ja osin hauskuuttanut itseäni. Kun sain tämän puheen kirjoitettua tämän päivän puolella klo 00.45, lähetin itselleni sähköpostia: ”Nyt nukkumaan, etkö muista mikä päivä tänään on. Kiitos vielä”.

Juhlan jälkeen ruokailu

Rautatieaseman uudistettu ympäristö ja juuri avattu kahvila palveli juhlayleisöä ensi kertaa. Paikalle kokoontunut juhlayleisön ruokajono oli pisimmillään satakunta metriä pitkä, mitä kuultiin ihmetellyn.

Erinomaisen maukas perinteeseen sopiva hernekeitto sai kiitosta. Jopa kansanedustaja Markku Eestilän matkasuunnitelma muuttui perinneruuan vuoksi. Hän halusi tulla asemalle juhlan jälkeen vielä ruokailemaan ennen paluutaan Helsinkiin edustajan tehtäviinsä.

Juhlassa saatoi tavata vanhoja tuttuja. Tässä kirjailija Heikki Turunen, joka lupautui jo pari vuotta sitten hankkeemme suojelijaksi. Oikein käsipäivät veteraanille.

Tutustuminen Rukajärven tielle

Juhlaohjelmaan kuului perinteen mukaisesti tutustuminen kaikkiin Rukajärven tien kohteisiin. Tälle kolmetuntiselle matkalle kaukaisimmat vieraat olivat saapuneet Oulun seudulta.

Rukajärven tieltä palattuaan vieraille alkoi Rukajärven tie elokuvan perinteinen ”yönäytös”. Näytöksen laitehäiriön korjaamisessa tarvittiin jälleen Teuvo ja Jatta Kettusen apua. Teknisten ongelmien jälkeen elokuvan esittelyn suoritti puheenjohtaja Tenho Tikkanen.

Tilaisuus päättyi lopullisesti vasta puolen yön jälkeen.

Puheenjohtaja Tikkanen esitti kiitoksensa humoristiseen sävyyn ”yön ja työnsankareille.” Tikkanen lausui kiitoksensa myös tiedotusvälineille, joita oli saapunut seuraamaan huomattava joukko ja tietenkin hän esitti kiitoksensa yhteistyökumppanille kulttuuriradio Radio Sandelssille, joka lähetti juhlasta suoraa ohjelmaa kuuteen otteeseen. Sandelsista paikalla oli toimittaja Kari Kinnunen. Hänelle luovutettiin yhdistyksen talkoomerkki. Talkoomerkissä on lieksalaisen taiteilija Hannu Hyppäsen juuri tätä varten erikseen tekemä rautatieaseman kuva. Talkoomerkki on tehty kaikille rautatieaseman talkoolaisille.

***

Rautatieaseman kahvio on nyt avoinna yleisölle 6.9.2024 alkaen:

Ma – Pe 7.00 – 20.00 ja La – Su 12.30 – 20.00

Samaan aikaan on avoinna myös Rautatieaseman Raappana salin näyttely (maksullinen. lippu 5 €, maksu kahviossa).

Rukajärvi-keskus – Asemamakasiinissa on avoinna:

Ma – Pe 10 – 15