Lappajärveltä kotoisin oleva Aarre Öörni täyttää tänään 12.5.2014 90 vuotta. Yhdistyksemme toivottaa hänelle onnea.
Lapset olivat järjestäneet hienon ja koskettavan juhlan jo lauantaina 10.5. Lappajärven kotiseututalo Taavintuvalla. Veteraania oli saapunut onnittelemaan liki satapäinen ystävien joukko. Mukana olivat myös hänen veteraaniveljensä, jotka kokoontuivat edellisenä viikonloppuna viettämään PionP 24:n veteraanien tapaamisten 40-vuotisjuhlia.


Rukajärvellä toimi Jatkosodan aikana Pioneeripataljoona 24. Sen täydennysjoukot tulivat Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin itäiseltä toimialueelta, joka käsitti Järviseudun ja nykyisen Kauhavan pitäjät. Näistä kunnista lähti nuoria v. 1924 syntyneitä pioneerikoulutukseen Korialle kaikkiaan 151 alokasta. Korialta heidät siirrettiin rintamajoukkoihin Rukajärvelle. Rintamapalvelus päättyi aselepoon 4.9.1944.
Sotaan lähteneistä 151 täydennysmiehistä on elossa enää 8 pioneeria, jotka kokoontuivat 3.5. viettämään 40-vuotisjuhlaansa.
Rukajärven suunnan historiayhdistyksen onnentoivotukset esitti puheenjohtaja Tenho Tikkanen, josta osan julkaisemme oheisena.
Arvoisa Rukajärven veteraani.
Parhaat onnentoivotuksemme 90-vuotispäivänne johdosta. Tuon Kernraaliluutnantti Ermei Kannisen terveiset ja onnentoivotukset, jotka hän lähetti veteraaniveljelleen ja hän pyysi onnittelemaan myös puolisoanne ja koko perhettänne. Onnentoivotukset koko Rukajärven perinnetyöhön osallistuvalta yhteisöltämme, veteraaneilta ja jäsenistöltämme. Myös isäni Rukajärven veteraani hänkin, pyysi tuomaan onnittelunsa.

Tutustuimme nelisen vuotta sitten. Saimme ystäväksemme miehen, joka kelpaa esimerkiksi meille kaikille, eikä hän tarvitse takuumiehiä. Esimerkillinen käytöksenne tuo varmuuden ja vakauden lähipiirille.
Olette kokeneet paljon, koko sukupolvi. Olette rakentaneet sodanjälkeisen hyvinvointivaltion. Isänne ja veljenne kanssa osallistuitte maamme puolustamiseen. Rauhallinen harkintanne on antanut tilaa oman elämän järjestämisen lisäksi lapsillenne ja heidän kouluttautumiselleen. Lastenne menestys tuntuu lämmittävän mieltänne. Vaikeassa elämäntilanteessanne osasitte kannustaa lastenne omaa ratkaisua ylemmän asteen koulutukseen hakeutumisesta. Olitte todenneet heille, että itsekin pidätte sitä heidän päätöstään täysin oikeana.
Läheiset perhesiteet jäivät korostuneesti mieleeni kävellessämme Lappajärven hautausmaalla, jossa läheisenne lepää luonnonkatastrofin vuoksi. Asiallisesti ja rauhallisesti analysoitte tunteitanne kirkkomaalla. Elämä jatkuu raskaista menetyksistä huolimatta.
Tapaamisemme yhteydessä käymämme keskustelut tuovat tunneläheisyyttä. Haastatellessani Teitä videolle yhdistyksemme perinnearkistoon, kysyin: ”Mikä olikaan ensimmäinen työ sodasta palattuanne”. Monipolvisen vastauksenne sisältö yllätti, olitte hankkineet ansion perheellenne samalla tavoin kuin isäni, ensin kutomalla ja sen jälkeen näitä käsitöitä myymällä. Se toi työtä koko kyläyhteisölle. Sota oli koulinut tyytymään vähään ja tekemään uutterasti työtä. Sotaa edeltävä tehtävänne sukunimeänne kantavan myllyn erilaisista tehtävistä oli vaihtunut käsityöläiseksi siitä myyntimieheksi ja myyntipäälliköksi ja siitä muodostui vähitellen elämäntyönne eläkepäiviin saakka.
Teidät määrättiin nuorena miehenä poikkeusoloihin. Osallistuitte erämaasotaan kaukana kotimaasta. Sota kesti osaltanne kolme vuotta, mutta se päättyi vihdoin. Sanoitte, että rauhantulo oli suuri helpotus. Komentajanne puhe Repolan paraatissa nostaa Teidän työnne ja uhraustenne arvoa.
Näin komentajanne lausui syyskuussa 1944 Repolan paraatissa Teille pitämässään puheessa.
”Sotilaani. Me olemme jälleen ne viimeiset suomalaiset joukot, jotka seisomme tällä historiallisella maankamaralla kansamme ja maamme ensimmäisinä etuvartioina. Te olette niitä miehiä, jotka vaaran jälleen uhatessa ensimmäisinä saavuitte tälle paikalle turvataksenne oman maamme.
Ja te olette myös viimeinen osa Suomen armeijaa, joka palaa omaan kotimaahansa tehtävänsä täytettyään. Te olette näinä raskaina vuosina jokainen täyttäneet tehtävänne viimeistä piirtoa myöten niin kuin vapaan kansan mies omansa puolustaessaan voi tehdä…
Kun te nyt, lyömättömänä, kunniakkaana joukkona palaatte kotiin kohti tuntemattomia kohtaloita, olette te tulen tuttavina tulleet veljiksi, tuli on pessyt teidät puhtaiksi. Eläkää suomalaisina, tehkää työtä suomalaisina ja jos tarvitaan, kaatukaa suomalaisina….
Minä uskallan toivoa, että säilytätte saman kunniakkaan nimen, jonka joukkomme täällä ovat saavuttaneet. Pitäkää huolta itsestänne, pitäkää itsenne kurissa. Jos siihen pystytte, olette niitä, joita kansa tarvitsee…
Kaunista puhetta, siinä ei ole mitään liiallista.
Rukajärven suunta tunnetaan erityisesti siitä, että se ainoana joukkona Jäämeren ja mustanmeren välillä säilytti hyökkäysvaiheen rintamansa. Te olitte ainut yhtymä, joka oli suoraan kunnioitetun ylipäällikkönne alainen. Siellä käytiin Jatkosodan viimeiseksi jäänyt taistelu Suomen ja neuvostoarmeijan välillä. Rukajärven suunta tunnetaan Myös laajasta perinnetyöstä.
Kiitollisin mielin kutsumme Teidät ja perheenne Lieksassa pidettävään Kansalaisjuhlaan 70 vuotta Jatkosodan päättymisestä. Juhlallisuudet alkavat Kiuruveden Kev.Os. 2:n seminaarilla 4.9.2014, jonka jälkeen siirrymme höyryveturilla Lieksaan 5.9.2014 pidettävään kansalaisjuhlaan. Höyryjuna kulkee sitä reittiä, jota kuljitte Rukajärvelle sota-aikana. Matka alkaa Kiuruvedeltä, juna pysähtyy Iisalmessa, Kajaanissa, Kontiomäellä, Vuokatissa ja Valtimolla. Nurmeksessa yövymme ja aamulla 5.9. siirrymme höyryjunalla Lieksaan. Jokaisella paikkakunnalla pidämme pienimuotoisen juhlan.
Juhlajunassa on ohjelmaa. Mukana ovat Veteraanipelimanni Toimi Marin, Veteraaniorkesteri ja mieskuoro. Junassa on myös tiedotusvälineitten edustajia, jotka tekevät omia veteraanien haastatteluja.
Näillä sanoilla tervehdimme Teitä juhlapäivänänne ja toivomme Teille ja perheellenne onnea, hyvää vointia ja hyvää terveyttä.