Hannes Tuovisen varsinainen syntymäpäivän juhla järjestetään lauantaina 24.2.2023 Vihdin kirkossa alkaen klo 12.00.
Hannes Tuovinen syntyi Varpaisjärvellä 23.2.1924. Nykyisin Hannes Tuovinen asuu Vihdin Nummelassa.
Julkaisemme veteraanin syntymäpäivän kunniaksi yhdistyksemme onnittelut, jotka puheenjohtajamme on hänelle toimittanut juhlaesitelmän muodossa ja minkä julkaisemme jo tässä yhteydessä.
Arvoisa veteraani Hannes Tuovinen.
Onnittelumme 100-vuotispäivänne johdosta! Tämä merkkipäivä ei ole pelkästään juhlan arvoinen henkilökohtaisesti Teille, vaan se on myös tilaisuus koko yhteiskunnallemme kunnioittaa Teidän elämänne käänteitä ja tekojanne, jotka ovat jättäneet jälkensä Suomen historiaan. Palaamme hiukan ajassa taaksepäin.
On syttynyt uusi tähti Rukajärven suunnan taivaalle. Ja juuri siitä syystä halusimme tavata veteraani Hannes Tuovisen heti maamme itsenäisyyspäivän jälkeen v. 2015 (8.12.2015). Matkasin Nummelaan tapaamaan Teitä silloisen hallituksemme jäsenen veteraani Olavi Tiittasen kanssa.
Tarkoituksemme oli haastatella veteraania ja tallentaa tuo haastattelu yhdistyksemme digiarkistoon tulevien sukupolvien käyttöön. Näin olimme toimineet lukuisten Rukajärven suunnan veteraanien muistoja tallentaen yhdistyksellemme veteraanien itsensä antaman velvoittavan kehotuksen mukaisesti. Te veteraanit ilmoititte meille: ”Meitä kiinnostaa totuus, eivätkä mitkään sadut. Sota on asia mistä tulee kaikin keinoin välttyä neuvotellen.” Ensitapaamisemme yhteydessä ja pian tuon jälkeen antamissanne lehtihaastatteluissa tähdensitte rauhan tilan merkitystä maailmassa. Ne mielipiteenne lämmittivät mieltäni erityisesti sen suhteen mitä tehtävää varten yhteisömme toivomuksenne mukaisesti oli perustettu.
Yleisradiolle v. 2021 antamassanne haastattelussa kerroitte mm: ”Rauhaa odotettiin ja sen tulemiseen luotettiin…Yhtä selvää Tuoviselle on, että sotimisen pitäisi nykymaailmassa loppua. Hänen mielestään sotivat nykyjohtajat toimivat väärin, sillä neuvottelu on avain rauhaan. – Johtajat ovat tuhmia, kun eivät neuvottele. Se on älyn puutetta. Neuvottelemalla pystytään järjestämään kaikki asiat.” YLE 6.12.2021
Niin ja 4.3.2022 vetositte rauhan puolesta: ”Kyllä on ihmiset tyhmiä – neuvotelkaa”.
Kuluvana 100-vuotisjuhlavuonnanne Teidät valittiin ”Vuoden papaksi” ja tiedotusvälineille antamassanne haastatteluissa vannoitte positiivisuuden nimiin.
Tästä vuoden 2015 matkasta muodostui mieliin painuva. Tämän jälkeen olen seurannut Teidän arvoisa veteraani Hannes Tuovinen matkaa ja olemme tavanneet lukuisissa yhteisissä juhlissa mm. Ermei Kannisen muistoseminaarissa Suomalaisella klubilla 21.10.2017 – vuonna, jolloin maamme itsenäistymisestä tuli kuluneeksi 100 vuotta.
Hannes Tuovinen Helsingin Suomalaisella klubilla 21.10.2017 veteraani Mauno Turusen kanssa.
Kaikki nämä edellä kuvaamani Teidän haastattelunne ovat osoitus sodan kokeneen miehen puheista, joka ymmärtää mitä oikea sota käytännössä on. Se on kärsimys paitsi itse sotatoimiin osallistuville joukoille, mutta se on koettelemus myös kotijoukoille ja koko maalle. Se on kärsimys kotiväelle, jota ette ole voinut rasittaa kuin joltain osin vasta 100 vuoden kynnyksellä. Useimmat aseveljistänne pitivät suun supussa läpi elämänsä. Vain Te aseveljet kävitte vapaa- ja sylipainia nuoruusvuosien tapahtumista tavatessanne.
Ymmärrän hyvin miltä Teistä veteraaneista tuntui, kun kaikki näytti niin synkältä. Partioretkillänne saitte henkilökohtaisesti tiedon liittoutuneitten tuesta, mikä kulki Muurmannin rataa myöten. Ymmärrän hyvin miltä Teistä tuntui vihollisen partiomiesten nauttivan liittoutuneitten säilykepurkeista, jotka olivat runsaudessaan vain puoliksi nautittu. Samalla kun Te itse kannoitte kuivaa näkkileipää ja teetä lämmititte kynsitulilla. Oikea tieto siitä mistä sodassa oli kysymys tuli Teille reaaliajassa edellä kuvatulla tavalla nuotiotulille jääneiden säilykepurkkienkin kautta. Kaikki oli Teitä vastaan, vain aseveljiinne voitte luottaa.
Sotien jälkeen Teille paljastui koko totuus, mutta vasta sen jälkeen, kun monet aseveljet olivat nurmen alla ja taistelut olivat tauonneet. Juuri tästä syystä meidän veteraanien jälkeläisten sotahistoriaa tuntevien on hyvä muistaa juuri se mitä Te aidosti koitte. Lienee paikallaan tässä kerrata edes hiukan mitä Muurmannin radan katkaisu olisi merkinnyt, jopa sodan lopputulos olisi saattanut olla toinen. Historiaa se ei muuta. Liittoutuneitten sota-apu Muurmannin rataa myöten jo ensimmäisen sotavuoden aikana käsitti suurempaa kalustomäärää kuin millä Saksa lähti valloittamaan Venäjää kesällä 1941. Teille ei tietenkään kerrottu mitä oli tulossa, teidänhän piti tulla juhannuksena 1941 aloittamaltanne retkeltä takaisin heinäntekoon. Sen Te tiesitte etukäteen.
Historiankirjoitus kertoo, että sotaveteraanina juuri Te Rukajärven suunnan miehet kannoitte harteillanne maamme historian raskainta taakkaa. Te osallistuitte Jatkosodan merkittävimmälle partioretkelle Muurmannin radalle, osoittaen sitoutumistanne isänmaahan sen itsemääräämisoikeuden säilyttämiseen ja taistelutovereihinne. Juuri Te ymmärsitte retken strategisen merkityksen sodan kululle. Siksipä lienee paikallaan kertoa miksi. Vastaan ensin lyhyesti – juuri sitä Muurmannin rataa myöten virtasi liittoutuneitten avustukset. Monen veteraanin sotilasuran kohokohtia on tietenkin se, että osallistui Jatkosodan miesvahvuudeltaan suurimmalle partioretkelle Muurmannin radalle 13. – 23.1.1942. Sille partioretkelle osallistuivat juuri Teidän aseveljenne. Partioretken kokonaisvahvuus oli 1924 miestä ja hevosiakin oli 268. Muurmannin radan partioretki oli Suomen armeijan osoitus eräänlainen näpäytys saksalaisille aseveljille, jotka eivät onnistuneet katkaisemaan Muurmannin rataa. Te Hannes Tuovinen ja aseveljenne olitte hyvin tietoisia siitä, mikä merkitys Muurmannin radan katkaisulla olisi ollut sodan kulkuun. Mainittakoon, että jo ensimmäisen sotavuoden aikana liittoutuneiden aineellinen Arkangelin ja Murmanskin satamien kautta toimitettu apu sisälsi yhdeksässä eri laivasaattueessa tuotuna 3 052 lentokonetta, 4 048 panssarivaunua ja 520 000 moottoriajoneuvoa. Saksa lähti hyökkäämään 22. kesäkuuta 1941 Neuvostoliittoa vastaan 1 830 lentokoneella, 3 580 panssarivaunulla ja 520 000 moottoriajoneuvolla. Muurmannin rata oli vain yksi viidestä liittoutuneitten avustusreitistä (Tyynenmeren kautta 47,1 %, Iranin kautta 23,8 %, Pohjoisen Jäämeren kautta 22,6 %, Mustanmeren kautta 3,9 % ja Pohjoisnavan kautta 2,6 %).
Mainittakoon vielä kertaalleen selvyyden vuoksi, että saksalaiset itse eivät onnistuneet tukkimaan Muurmannin rataa. Eikä tässä vielä kaikki kaksinaamaisuus, mikä on ollut tiedossa ja tulee vahvistetuksi, kun lukee kirjan ”Hitlerin adjutanttina 1937 – 1945: Nicolaus v. Below v. 1980. Se on tohtori Pekka Visurin suomentamana ilmestynyt ensin jo v. 1981. Sen mukaan (s. 285) ”Hitler luki kaiken, mitä lehdistö kertoi tuon sotanäyttämön tapahtumista ja antoi diplomaateille Moskovaan ja Helsinkiin ohjeet hankkia mahdollisimman paljon lisätietoja sodan kehittymisestä…
Joulukuun 12. päivänä pidettiin Hitlerin luona tärkeä neuvottelu, johon en (Below) itse osallistunut mutta josta sain toveriltani Puttkamerilta tietooni merkitykselliset yksityiskohdat. Hitler otti Readerin vastaan ja keskusteli hänen kanssaan pohjoisista pulmista. Suomen suhteen he olivat yksimielisiä siitä, että Suomelle ei saisi antaa virrata apua `epäluotettavan` Ruotsin kautta”.
Suomalaiset rintamasotilaat eivät olleet tietoisia siitä ”oikein isojen herrojen kaksinaamaisesta pelistä” mitä käytiin Teidän selkänne takana. Teitä niin kuin isääni ihmetyttivät Jatkosodassa vain ne englanninkieliset säilykepurkit, mitä Te näitte vihollisen nuotiotulilta ja mitä jättivät tähteeksi latujen varsille. Teidän, kuten myös isäni repussa kannettiin kuivaa ”vanikkaa” ja kotimuonaa, voitakin, jos oli juuri palattu kotirintaman vuorolomalta.
En ole missään nähnyt korostettavan sitä tosiasiaa, että juuri Teihin Rukajärven miehet luotettiin. Suomen rajoilla Jatkosodassa oli n. 800.000 sotilasta. Saksalaisten 220.000 miehen rintamavastuulla n. 700 kilometriä, siitä etelään Rukajärven suunta 250 kilometriä, minkä vastuualue oli pisimmillään 290 kilometriä, asemasodan aikana n. 250. Rukajärveltä etelään Suomen kenttäarmeijan vahvuus oli n. 500.000 miestä, jonka vastuulla oli loppu eli n. 500 km. Jo nämä luvut kertovat sen tosiasian, että Teihin luotettiin ja olitte myös sen luottamuksen arvoinen.
Kunnioittavat onnittelumme Teidän 100-vuotispäivänänne. Älkää pitäkö kirvestä vakan alla tämän päivän jälkeenkään. Henkinen kunto on peräisin elämänkokemuksistanne, sen olemme todenneet yhdessä. Ja fyysistä vireyttä haette päivittäin hyötyliikunnan kautta myös hakopinolta.
Toivotamme Teidän tervetulleeksi kaikkiin tilaisuuksiimme, Rukajärvi-keskuksiimme ja Rukajärven tielle Lieksaan. Meille on suuri kunnia palvella juuri Teitä Rukajärven suunnan veteraanit, jotka ainoana joukko-osastona Mustalta mereltä Jäämerelle ulottuvalla rintamalinjalla säilytitte hyökkäysvaiheen asemanne sodan loppuun asti.
Rukajärven suunnan historiikkitoimikunta, Rukajärven suunnan historiayhdistys ry. ja Rukajärven Tiellä ry.
Ote Hannes Tuovisen kantakortista:
Veteraani Hannes Tuovisen juhla on avoin:
Veteraani on yhdistyksemme jäsen ja hän on juhlatoimikunnan välityksellä ilmoittanut, että ”kukkien ja lahjaesineiden sijaan voit halutessasi muistaa minua pienellä lahjalla tilaisuudessa esillä olevan lipaskeräyksen avulla. ”.
Onnittelulauluksi olemme valinneet ”Kiitos Teille veteraanit. Sen esittää nuori lupaava urheilijana paremmin tunnettu Selene Rossi ja Espoon veteraanikuoro. Veteraanikuorossa on mukana Hannes Tuovisen aseveli Aulis Lintunen, joka pyyttää välittämään onnittelunsa. Kappaleen voi kuulla linkin takaa: TÄÄLTÄ: