Mikko Bergman kuoli keskiviikkona 18.1.2017. Hän oli kuollessaan 103 vuoden ikäinen, virkeä veteraani elämänsä loppuun asti. Tapasimme viimeksi silloin, kun Mikon 15.11.2016 sadan vuoden iän saavuttanut aseveli Matti Kärkkäinen vietti 100-vuotispäiviään Iisalmen Vetrea Terveys hoitolaitoksessa. Mikko oli luonnollisesti vanhin onnittelijoista.
Useita sotiakin läpikäynyt Mikko Bergman näki ja koki elämänsä aikana paljon väkivaltaa, mikä ei voi olla jättämättä jälkeään ihmiseen kuin ihmiseen. Mikko Bergman säilytti kuitenkin läpi elämänsä valoisan elämänkatsomuksensa ja huumorintajunsa.
Mikko osasi kunnioittaa myös niitä kansanjohtajiamme, jotka johdattivat maamme raskaitten sotavuosien jälkeen rauhan tielle.
Ylipäällikkönsä, Mannerheimin, hän tapasi henkilökohtaisesti Rukajärvellä v. 1942. Mikko yhdistetään pysyvästi suurin kirjaimin Suomen itsenäisyyteen Marskin nimen yhteydessä. Hänet tunnetaan Marskin veneentekijänä. Sen nimityksen hän sai valmistettuaan Ylipäällikölleen 75-vuotislahjaksi savolaismallisen veneen. Ensimmäinen vene sijoitettiin v. 1942 Rukajärven rintaman lahjana rakennetun Marskin Majan rantaan Repolan Lieksajärven rannalle. Sodan jälkeen Marskin Maja siirrettiin Lopelle, jonne Mikko lahjoitti vuonna 2004 uuden veneen, mikä jäikin viimeiseksi hänen tekemistään puuveneistä.
Vieläkin Mikon kädenjälki näkyy Marskin Majalla Lopella. Hänen Marskille tekemänsä tuohivirsut pilkistävät olohuoneen nojatuolin alta ja seinällä kiikkuu tuohinen metsästystorvi. Sekin on Mikon käsialaa.
Mikko teki sota-aikana veneen myös Rukajärven suunnan komentaja E.J. Raappanalle ja lisäksi hän lahjoitti Ilomantsiin siirretylle Rukapirtille v. 2008 toisen veneen.
Mikko Bergman oli arvostettu käsityöläinen ja veneentekijä. Tästä osoituksena häntä haastateltiin kansallisen ”Savolainen puuvene” hankkeen asiantuntijana. Bergman sai 31.3.2010 Sotainvalidien tunnustuspalkinnon, mikä myönnettiin liiton Marskin sotainvalidirahastosta. Sotien jälkeen Mikko valmisti kotiverstaassa ensin puusta ja sittemmin lasikuidusta n. 600 venettä.
Mikko Bergman toimi pitkään myös useilla kyläkouluilla Sonkajärven kansalaisopiston tuohitöiden opettajana.
Marski on Marski ja kaikki sotaveteraanit häntä kunnioittivat. Oli luonnollista, että Marskin veneen tekeminen oli kunniakas tehtävä. Komentaja Raappana valvoi työtä päivittäin ja toi Bergmanin veljeksille Aatulle ja Mikolle Työmies tupakka-askit. Mikko pitää silti yhtenä arvokkaimmista töinään sitä, mitä hän puuseppänä sai tehdä etulinjan aseveljiensä hyväksi. Hän sai rakentaa etulinjan saunoja, korsuja ja muita rakennuksia. Tiiksan 14. Divisioonan esikunnan tiloissa hänen tehtäväkseen tuli asevelitalojen rakentaminen. Ne vietiin Rukajärveltä kaatuneitten aseveljien perheiden käyttöön kotirintamalle. Esikunnan työpajassa valmistuivat myös Marskin Majan kalusteet samoin kuin eri joukkoyksiköitten kalusteet, kaapit ja sota-arkut. Tällainen sota-arkku koristaa myös hänen Sonkajärven kotiaan. Sen sisälle on tallennettu tärkeimmät sotamuistot jälkipolvien käyttöön. Mikko oli rintamataiteen tuntija. Hän itse valmisti sotamuistoesineitä lähinnä tuohesta, mutta hankki rintamalta myös upeita taidemaalauksia, joiden tekijä taidemaalari Toivo Jutila oli hänelle tuttu mies.
Olen haastatellut Mikko Bergmania useampaan otteeseen. Ensimmäisen kerran haastattelin häntä iisalmelaisen Reijo Pulkkisen kanssa isänpäivänä 13.11.2011 ja sitten vuosittain. Hänen koskettavat kertomuksensa ovat yhdistyksemme Rukajärvi-keskuksissa nähtävissä. Viimeisen haastattelunsa hän antoi vielä täytettyään jo peräti 102 vuotta. Siinä hän esitti harmaapartaisena joulutervehdyksensä aseveljilleen. Videohaastattelu on julkaistu Sotaveteraaniliiton Facebook-tilillä. Siinä hän muistuttaa meitä Nobel-kirjailijamme F.E. Sillanpään ”Taatan” joulutervehdyksistä. Taatan Joulutervehdyksen hän oli kuullut myös sota-aikana rintamaradiosta. Taata ei ihannoinut typeryyttä, se näkyy hänen tuon aikaisista kirjoituksistaan. F.E. Sillanpää lausui julki niin monen sotaa kokeneen veteraanin ajatukset rauhan merkityksestä:
”Sota on valtavin todistus siitä tilasta, missä ihmiskunta tosiasiallisesti vielä on. Sen vuoksi jokainen sota on kävijöilleen ja ihmiskunnalle häpeäksi. …eikä ole ihmisellä kurjempaa kuolemaa kuin kaatua sodassa, jonka alhaiset vehkeilijät ovat aikaansaaneet. Ihminen kuolee silloin narrien narrina, toisen asteen narrina.”
Näin nobelisti F.E. Sillanpää kirjoitti jo vuonna 1921. Sodat olivat helpommin kestettävissä, koska Suomi ei niitä aloittanut. Suomi ja sen kansa puolusti maataan ja näin teki myös Mikko Bergman. Kansa teki kaikkensa isänmaan pelastamiseksi, kun maa – siis isänmaa – oli pinteessä. Kansa oli yhtenäinen ja Mikko Bergman sen kallisarvoisinta kärkeä. Hänellä oli hyvä sydän ja hänellä oli taitavat kädet. Hänen sanojensa mukaan täytyy olla terävät työkalut, joilla rakennettiin katkeroitumatta sotien jälkeen isänmaata.
Nyt tämä huumorintajuinen ja ystävällinen Mikko, herrasmies ja perheenisä on poissa. Hän kasvatti Sonkajärven tilallaan perheensä. Sodan kauhut kokenut mies osasi rakentaa perheelleen turvallisen kodin, mistä lapset ovat saaneet hienon henkisen perinnön. Se perintö on luettavissa ja nähtävissä vielä lasten ja lastenlastenkin muistokirjoituksesta, jota lainaan mukaellen:
Kaikille Rukajärven suunnan rintaman veteraaneille ja historiayhdistyksen jäsenille Mikko Bergman oli ystävä, aseveli, jonka poismenoa kaikki suremme. Mikko on poissa, mutta hänen työnsä elää. Otamme osaa omaisten suruun. Heitä veteraani Mikko Bergmanin poismeno koskettaa raskaimmin.
Tenho Tikkanen, puheenjohtaja
