Haapajärvellä Ruusulan hoivakodissa oli järjestetty hieno juhla 105-vuotiaan veteraani Eino Syrjäniemen kunniaksi. Erityinen muisto juhlasta jää tietysti paikalla oleville juuri siitä syystä, että juhlan pääesiintyjä oli itse veteraani.

Kuvassa 105-vuotisjuhliaan viettävä veteraani Eino Syrjäniemi, takana hänen tyttärensä Tuija ja Katri sekä Haapajärven Tammenlehvä-kuoro johtajansa Toivo Heikkilän johdolla. Vasemmalta: Esko Rintala, Juhani Lampela, Matti Koskela, Pertti Lampela, Toivo Heikkilä, Tuija, Katri ja veteraani, Erkki Leskelä, Iikka Hoikka ja Veikko Ruhala.

Juhlan ohjelmasta

Veteraanilta kuultiin yksinlaulua ja tietysti hän toimi myös Haapajärven veteraanikuoron solistina.

Juhla alkoi kappaleella ” On maista kaikista sittenkin – tää synnyin maa kaikkein rakkahin…”.

Juhlan kohokohta oli tietenkin, kun veteraani lausui Topeliuksen ”Vuosileikki” runosta Huhtikuun täysin virheettömästi.

Veteraani jatkoi yksin: ”Kevät on, kevät on” laululla.

Sitten kuulimme veteraanin ja hänen lastensa Katrin ja Tuijan esityksen: ”On kesän kirkas huomen ja suvi sunnuntain.” Tämän jälkeen juhlaväki pääsi veteraanin kanssa laulamaan yhdessä: ”Jo joutui armas aika”.

Rukajärven suunnan historiayhdistyksen onnittelut ja tervehdyksen esitti puheenjohtaja Tenho Tikkanen. Veteraani esitti kädestä pitäen kiitoksensa onnitteluista sekä hänen saamastaan Jotos-muistomerkki lahjasta.

Juhla jatkui veteraanin kanssa yhdessä laululla: ”Kotikontujen tienoita tervehtien”.

Haapajärven ja koko Pohjois-Pohjanmaan sotaveteraanien koskettavan tervehdyksen esitti järjestön puheenjohtaja Maija-Liisa Veteläinen. Onnittelupuheessaan hän toi esille, että Eino Syrjäniemi on Haapajärvellä viimeinen vielä elossa oleva veteraani. Lisäksi Veteläinen kertoi, että Eino Syrjäniemi ja Ilmari Koppinen ovat viimeiset veteraanit, jotka osallistuivat Jatkosodassa miesvahvuudeltaan suurimmalle liki 2000 miehen vahvuiselle partioretkelle vihollisen selustaan. Maija-Liisa Veteläisen puheen jälkeen juhla jatkui yhteislaululla: ”Oi katsohan lintua oksalla puun”.

Haapajärven seurakunnan pastori Kaija Tiirola onnitteli veteraania seurakunnan puolesta.

Jälleen veteraani yhdessä lastensa Tuijan ja Katrin kanssa lauloi: ”Läpi lauhan illan rauhan, enkel lentää yli maan.”

Juhla jatkui yhdessä: ”Kiitos sulle Jumalani”. lähisukulaisten tervehdyksen esitti Erkki Savela.

Juhlan lopuksi juhlaväki lauloi yhdessä veteraanin kanssa: ”Soi kiitokseksi luojan.”

Ohjelman päätteeksi veteraani kiitti juhlayleisöä ja veteraanikuoroa henkilökohtaisesti kädestä pitäen. Juhla päättyi kahvitilaisuuteen. Keskusteluissa kuultiin palattavan veteraanin esiintymiseen. Suurta ihmetystä herätti veteraanin hyvä muisti.

Kuultuaan yhdistyksen hankkeesta rakentaa komentajansa komentokorsu Rukapirtti Lieksaan, hän kiitti vielä erikseen saamastaan lahjasta ja samalla hän halusi ilmaista kaiken tukensa rakennushankkeelle.

Veteraani Eino Syrjäniemen musikaalisuutta kuvannee hänen tyttärensä Kartin kertomus isänsä nuoruudesta muistamasta kappaleesta ”Läpi lauhan illan rauhaa” koskeva kertomus. Eräissä veteraanihautajaisissa oli kerrottu, että kysymys olisi runosta, johon isä oli todennut: ”sehän on laulu”. Katri oli pyytänyt kirjoittamaan nuotit ja sanat paperille. Sen veteraani teki omakätisesti välittömästi luovuttaen sen Katri-tyttärelleen: ”Siinä se on”. Nyt juhlassa tuo laulu kuultiin veteraanin ja hänen tytärtensä Tuijan ja Katrin esittämänä.

Nuotit ”Läpi lauhan illan rauhaa”

Eino Syrjäniemen omakätiset muistiinpanot 105-vuotisjuhlassa esitetystä kappaleesta ”Läpi lauhan illan rauhan”.

Julkaisemme Rukajärven suunnan historiayhdistyksen onnittelut (ote Tenho Tikkanen):

Olemme kovin kiitollisia siitä, että olemme voineet vierailla luonanne ja seurata vireää toimintaanne kotonanne aivan viime vuosiin saakka. Teidät ja koko sukunne tunnetaan musikaalisuudesta ja erinomaisesta muististanne. Vielä 100-vuotispäivänänne ilahdutitte monisatapäistä juhlayleisöä pitkällä Topeliuksen ”Vuosileikki” runolla ja mikä erikoisinta, että soititte ensin pianolla, sitten uruilla ja lopuksi vielä flyygelillä ”Suvivirren” mistä muodostuikin juhlanne yksi kohokohdista. Tällä kertaa lausuitte Vuosileikki runon tärkeimmän säkeistön, Teidän syntymäkuukautenne ”Huhtikuuta” käsittelevän osan.

Sukunne musikaalisuutta kuvannee myös se, että juhlassanne esiintyi kanttoreista koostuva kuoro, missä suvun 12 kanttorista tuolla kertaa esiintyi kahdeksan neljässä (4) eri kokoonpanossa. Seuratessani kuorojen harjoitusta kerroin kotonani tavanneeni juhlassanne varsinaiset kuorosulkeiset – sananmukaisesti hyvin sopiva näky, kun kyse oli sotaveteraanin ja ammattimuusikon 100-vuotispäiväjuhlan harjoituksista.

Olemme saapuneet tervehtimään ja onnittelemaan Teitä, Rukajärven veteraani Eino Syrjäniemi, 105-vuotispäivänänne. Tuon Rukajärven suunnan historiikkitoimikunnan, historiayhdistyksemme ja monien Rukajärven veteraanien onnittelut ja terveiset.

Lastenne tuen myötä asuitte vielä pitkään 100-vuotispäivänne jälkeen omakotitalossanne ja lämmititte itse rakentamaanne taloa pilkkomillanne puilla. Kerroitte, että olitte omin käsin valmistanut myös kotinne huonekalut. Kaikkien kovien kokemustenne jälkeen olette edelleen säilyttänyt valoisan elämänasenteenne.

Muistan Teidän todenneen niin monta mieleenpainuvaa asiaa. Kerroitte parhaiten viihtyvänne omassa kodissanne. Kerroitte kotinne olevan paikan minkä toivoitte olevan tarjolla jokaiselle ihmiselle. Tapailitte tuolloin laulun sanoja: ”Tiedän paikan armahan, rauhallisen ihanan, jossa olo onnekas, elo tyyni suojakas.” Sellaisen paikan ja turvan olette rakentanut myös lapsillenne. Uskon, että elämänkokemuksenne auttaa meitä kaikkia paremmin asettamaan arvot kohdalleen ihmisten välillä kaikkina aikoina. Juuri ne arvot, mitkä Teille ovat luoneet uskoa ihmisiin ja tulevaisuuteen. Kerroitte, että sen kaiken eteen on kannattanut sovitellen tehdä uutterasti työtä, että jokainen voi nukkua omassa kodissaan ansaitsemassaan rauhassa. Toivoitte antamassanne haastattelussa rauhan ulottuvan maailman ääriin.

Toivotamme onnea Teille ja terveyttä sekä kaikkea hyvää. Luovutamme Teille näistä yhteisistä tapaamisistamme muistoksi Rukajärven suunnan Jatkosodan taisteluitten muistomerkin Jotos-pienoismallin. Kuten tiedätte, varsinainen patsas on pystytetty Lieksan Vapaudenpuistoon 5.6.1966. Tuo hanke käynnisti Rukajärven suunnan veteraanien vireän sotahistoriatyön.

Onnitteluihin yhtyvät

Rukajärven suunnan veteraaniveljet, joista mainitsen tässä vain yhdistyksemme jäsenet: Ilmari Koppinen (105 v.), Veli Merentie (99 v.), Hannes Tuovinen (99 v.), Maunu Kankaanpää (99 v.), Aarre Öörni (99 v.), Aulis Lintunen (98 v.), Antti Hyvönen (98 v.), Pauli Uusimäki (98 v.), ja lotta Eeva-Liisa Kumpulainen (98 v) sekä lisäksi historiikkitoimikunta, Rukajärven suunnan historiayhdistys ry. ja Rukajärven Tiellä ry.

Välitän Teille Raine Narvan onnittelut. Tapasitte hänet Iisalmen Rukajärvi-keskuksen luennolla 15.1.2017, tuolloin oli kulunut Muurmannin radan partioretkestä 75 vuotta. Te osallistuitte tuolle partioretkelle, mikä oli Jatkosodassa miesvahvuudeltaan suurin, eli 1924 miestä osallistui Teidän mukananne, isäni Tauno Tikkanen heidän joukossaan.

Einon aikaisempiin syntymäpäiväjuhliinsa voitte päästä osallistumaan oheisen linkkien kautta, 100-vuotisjuhlan video löytyy  TÄÄLTÄ.

Einon kauppareissut tehtiin pyörällä. Kuva Katri Syrjäniemi.