Antti Haapalainen voidaan lukea sotahistoriatyössä lohen sukuun kuuluvaksi, taipumattomaksi, vastavirtaan taistelevaksi heimonsa jaloimmaksi edustajaksi. Päämäärätietoinen työnsankari, joka tiesi mitä halusi, tavoitteet olivat selvät. Joskus hän saattoi tuoda mielipiteensä esille, mikä ei ollut aina kaikkien mieleen.

Heti yhteistyömme alussa varmistin hallituksen eräiden jäsenten vastustuksesta huolimatta Antin idean nostamisen Rukajärvi-keskuksen keskeiseksi seinätauluksi. Tuo kiistanalaiseksi muodostunut Kenttävartiopuolustuslinjan kartta tukikohtamerkintöineen on sillä paikalla vieläkin. Emme suinkaan olleet Antin kanssa aina samalla kannalla. Vuoropuhelu oli rakentavaa ja asiapohjaista. Antilla oli selvä näkemys oman työnsä suuntaamisesta ja hän näki omien resurssiensa puitteissa ja sen avulla hyödyntävänsä koko yhteisömme toimintaa parhaiten. Työn tulokset ovat kiistattomat ja olivat koko ajan, aina vuodesta 2013 yhdistyksemme käytettävissä ja laajemminkin. Antin ja Reijo Pulkkisen yhteistyön tulokset saatiin myös Suomen Sotahistoriallisen Seuran sivuilla julkaistuksi.

Antti jäi eläkkeelle 2009 ja sen jälkeen hän toteutti unelmansa ja mittava yli 14 vuotta kestänyt työ tuli loppuun suoritetuksi. Työn valmistuttua Antti halusi lahjoittaa kaikki työnsä tulokset yhdistyksemme ja sen jäsenten sekä historiantutkijoitten käyttöön.

Lahjoituspäätöksen tehtyään Antti tuntui kovin helpottuneelta. Tähänkin edellä kerrottuun pätee vanha kansanviisaus: ”Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.”

Antti soitti minulle tammikuun lopulla. Syvästi mieltä liikuttava puhelu. Hän ilmoitti haluavansa tavata. Antti puhui hiljaisella, heikolla äänellä ja kertoi lyhyessä puhelussaan, että hän on vakavasti sairastunut ja ettei hän tule näkemään enää kesää ja sitä ennen asiat on saatava päiväjärjestykseen. Samalla hän ilmoitti luovuttavansa yhdistyksellemme kaiken sotahistoriatyössä kokoamansa aineiston. Tuohon tilaisuuteen Antti toivoi osallistuvan myös yhdistyksemme sihteeri/taloudenhoitaja Jari Kärkkäisen.

Tapaamisemme toteutui 15. päivä helmikuuta. Ensin keskustelimme kahvipöydässä, johon keskusteluun osallistui myös Antin puoliso. Antti kertoi tapaamisen tarkoituksesta ja lahjoituksestaan. Esitin hänelle yhdistyksemme puolesta ja myös henkilökohtaiset kiitoksemme. Kiitollisena lahjoituksesta luovutimme yhdistyksemme arvokkaimmat teokset. Esitimme, että tällä lahjoituksella haluamme osoittaa kiitollisuuttamme myös hänen puolisolleen ja lapsilleen.

Kahvittelun jälkeen Antti halusi selvittää meille perusteellisesti lahjoituksensa sisällön ja esittää samalla myös sen, miten lahjoitusta hänen mielestään tulisi yhdistyksen sotahistoriatyössä hyödyntää. Jatkoimme keskustelua Antin työhuoneessa peräti neljän tunnin ajan. Tuossa keskustelussa sain hänen ranskalaisin viivoin laatimansa esityslistan, minkä mukaan hän johdatteli asiakohtaista esittelyä.

Keskustelun lopuksi Antti halusi esittää yhdistykselle kiitoksensa siitä, että hän voinut osallistua ja olla omalta osaltaan tukemassa arvokasta sotahistoriatyötä yhdessä niin monien arvostamiensa henkilöitten kanssa. Nimiäkin hän toi esille.

Pentti Kärkkäisen laajat arkistotutkimukset tulivat Antin tietoon eräällä Rukajärven matkalla. Siellä hän näki Pentin kokoaman 14. divisioonan vastuualueen kartan syksystä 1943 aina sodan loppuun saakka. Se käsitti kartan Ontajärveltä Nuokkijärvelle. Tuo kartta innosti häntä käynnistämään yksikkötasoiset tutkimukset, missä hän saattoi hyödyntää aikaisempaa työtään Rukajärven suunnan karttakirjaa ja Kenttävartiopuolustuslinjaa varten kerättyjä arkistotietoja.

Aivan viimeiseksi Antti otti esille toivomuksensa siitä, miten hänen poismenonsa jälkeen tulee menetellä. Hän kertoi antaneensa vastaavat ohjeet myös perheelleen. Rukajärven suunnan historiayhdistykseltä hän toivoo, että aineisto asetettaisiin esille Lieksan Rukajärvi-keskukseen ja että sen digitaalinen aineisto tulisi yhdistyksen käyttöön, siihen hän oli saanut Reijo Pulkkisen suostumuksen. Lopuksi Antti ilmoitti havainneensa yhdistyksessä olevan käytäntönä, että poismenneistä veteraanijäsenistä ja myös muista jäsenistä julkaistaan muistokirjoitus. Antti ilmoitti, että: ”sen voitte tehdä vallitsevan käytännön mukaisesti.” Muistokirjoituksen tulee keskittyä pelkästään hänen osallistumiseensa yhdistyksen sotahistoriatyöhön. Ilmoitimme omalta osaltamme toteuttavamme hänen viimeisen tahtonsa kirjaimellisesti, mutta samalla toivoimme tietysti hänen tervehtyvän vakavasta sairaudestaan.

Keskustelumme kesti neljä tuntia. Seuraavana aamuna (16.2.2023 klo 8:13) Antti lähetti viestin kuvan kera, mikä kuuluu seuraavasti: ”Kiitos käynnistä. Olipa mukava rupatteluhetki – joo 4 h, eipä huomannut ajan kulua. Kiitos varsinkin muistamisesta = Jotos.”

Vastasin Antin kirjoitukseen kiitoskirjeellä, missä kertasin keskusteluamme. Paljastin hänelle muutaman salaisuuden, mikä on ollut vain harvan hallituksen jäsenen tiedossa. Siksipä lienee paikallaan, että julkaisemme tuon kirjoitukseni tämän muistokirjoituksen liitteenä. Se kertoo kaikille, miten poikkeuksellisesta henkilöstä on kysymys, kun puhumme Antti Haapalaisesta ja hänen sotahistoriatyöstään. Mittava työ valmistui ajallaan. Uutinen Antin poismenosta järkytti, silti vaikka Antti itse ilmoittikin voimiensa hiipuvan.

Antti on poissa, mutta hänen työnsä elää. Jäämme syvästi kaipaamaan yhdistyksemme entistä hallituksen jäsentä Antti Haapalaista.

Otamme osaa omaisten suruun.

Tenho Tikkanen

Rukajärven suunnan historiayhdistys ry. puheenjohtaja

Antin hautajaiset 25.3.2023 klo 14.30 Kuopion Pyhän Pietarin kappeli, os. Siunauskappelintie 3, 70110 Kuopio.

***

Liitteenä kiitoskirje 16.2.2023 TÄÄLTÄ: