Kiurusaliin oli saapunut liki sata kuulijaa Pentti Perttulin muistoseminaariin 12.3., minkä aiheena oli tällä kertaa Perttulin läheinen aseveli Paavo Lonkila, jonka syntymästä on 11.1. tänä vuonna kulunut 100 vuotta.
Kiuruveden Urheilijain puheenjohtaja Kari Saastamoinen valotti seminaariavauksessaan Paavo Lonkilan elämäntyötä. Saastamoinen kertoi, että seminaari on samalla yksi Kiuruveden 150-juhlavuoden tapahtuma ja vuosittain pidettävän Pentti Perttulin muistoseminaarin tämän vuotinen aihe. Saastamoinen juonsi seminaarin ja esitteli luennoitsijat.
Seminaarissa kuultiin kolme esitelmää. Esitelmät on nauhoitettu ja ne on jälkikäteen katsottavissa Rukajärvi-keskuksissa tilauksesta. Dosentti, FT Jouko Kokkosen tunnin esitelmän aiheena oli ” Paavo Lonkila yksi jälleenrakennusajan suurhiihtäjistä. Esitelmän Paavo lähinaapurin silmin piti Matti Tikka ja esitelmän Paavo Lonkila sodassa Tenho Tikkanen.
Julkaisemme tässä Kiuruveden kaupungin tervehdyksen, jonka seminaariin toi kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tommi Tikka sekä päätössanat, jotka lausui Kiuruveden seurakunnan kirkkoherra Kimmo Kivelä.
Kiuruveden kaupungin tervehdys
Hyvät Hillevi ja Tiina, arvoisat kutsuvieraat ja Kiurusalin yleisö
Minulla on Kiuruveden kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ilo toivottaa teidät tervetulleiksi ainoan kiuruvetisen olympiavoittajan Paavo Lonkilan Paavo Lonkila 100 vuotta -esitelmätilaisuuteen.
Paavo Lonkilan urheilusuoritukset ovat urheiluhistoriaa. Suorituksia arvostaa entistäkin enemmän, kun muistaa, että urheilu-uran aikaankin maanviljelystyöt metsätöineen olivat päivittäistä arkea. Uskomattomaltahan se nykypäivän ihmisestä kuulostaa, kun syksyllä 1951 metsätöissä kirveellä ranteeseen lyödyllä kädellä hiihdetään puolen vuoden kuluttua helmikuun lopussa olympiakultaa Oslon talviolympialaisissa! Paavon toteamus kertoo kaiken: ”Olen ammatiltani maanviljelijä, hiihtäminen oli vain työläs, mutta mieluisa harrastus.”
Paavo Lonkilan elämän kovin hiihto ei ajoittunut kisaladuille. Rukajärven suunnan partioretken aikana Ontajärven jäällä koettu elämän kovin hiihto oli hiihtoa elämästä ilman rinnassa olevaa numerolappua…
Tänä päivänä hiihtourheilu on vahvasti välineurheilua. Tervehdyssanoja miettiessäni pohdin varusteiden määrää esimerkiksi vuoden 1952 Oslon talviolympialaisten osalta. Kuinka monta suksiparia mukana olikaan, entä miten voitelu? Asioita, jotka tämän päivän hiihtourheilussa ovat esillä aivan toisessa mittaluokassa. Vuosikymmenten takaisissa suorituksissa urheilijan suoritus oli ratkaiseva, ei ehkä niinkään suksi tai voitelu. Onkohan aikanaan vähän heikompaa urheilusuoritusta analysoitu niin vahvasti väärällä suksivalinnalla, väärällä taktiikalla tai vähän epäonnistuneella voitelulla kuin nykyään?
Aikanaan ei tarvinnut selitellä. Niinpä nyt on mitä muistella. Tervetuloa!
Tenho Tikkasen esitelmä ”Paavo Lonkilan sotatie, siihen voi tutustua TÄÄLTÄ: Ja esitelmään liittyvään Rukahovin tarinaan voi tutustua TÄÄLTÄ: Vuokatin Urheiluopiston rehtorin Pekka Vähäsöyringin haastattelun voi katsoa TÄÄLTÄ:
Seminaarin päätössanat lausui kirkkoherra Kimmo Kivelä
Minulla oli mieluisa tehtävä saada majoittaa ”hautamiehiä”, urheilutoimittajia Arto Teronen ja Jouko Vuolle heidän tehdessä radio-ohjelmaa Paavo Lonkilan haudalla. Kyseessähän oli jo viidentoistavuoden ajan lähetetty ohjelmasarja Kiveen Hakatut. Aamukahvilla toinen herroista totesi viidentoistavuoden aikana hautausmaiden tulleen kovin tutuiksi. Ja jatkoi sitten: Millä tahansa hautausmaalla käydessä voisi osoittaa jotakin hautakiveä ja ryhtyä ottamaan selkoa siinä lepäävän ihmisen elämästä. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen tarina, jokaisesta ihmisestä saisi aikaiseksi radio-ohjelman. Saksalainen Nobel-palkittu kirjailija Gunter Grass on todennut, että ihmiset ovat olemassa kertoakseen toisilleen tarinoita. Tänään olemme saaneet kuulla sykähdyttäviä ja ikimuistoisia tarinoita Paavo Lonkilan , pienen suurmiehen, elämästä.
Jokainen ihmiselämä on ainutlaatuinen, kahta samanlaista ihmiselämää ei ole. Mutta elämä voi olla samanmittainen, useammassakin merkityksessä. Ainakin lähes. Kerron esimerkin koulu- ja kasvukaupungistani Lahdesta. Miltei jokainen lahtelainen tunsi Pikkujättiläiseksi kutsutun poliitikon, opettajan ja maansiirtoyrittäjän Mikko Vainion. Pituudeltaan Mikko Vilkastus oli 158 senttimetriä, kuten Paavokin, virhemarginaali huomioiden. Kummatkin olivat syntyneet vuonna 1923 ja kumpikin saavutti ajallisen elämän pään vuonna 2017. Ikäistensä miesten tavoin he parhaimman nuoruutensa vuosina palvelivat isänmaataan sen kohtalonvuosina siellä jossakin. Myöhempi elämä oli kummallakin ankaraa työntekoa ja vastuuta yhteisistä asioista.
Olen tällä viikolla saanut viettää lepolomaa. Kulunut viikko on mahdollistanut miellyttäviä tapaamisia ja keskustelutuokioita. Kahtena peräkkäisenä päivänä tapasin ihmisiä, joiden kummankin lapset opiskelevat kaukana ulkomailla. Sellaisia Kiuruvedeltä lähtöisin olevia nuoria on nykyään lukuisa joukko. Toisin oli noin 70 vuotta sitten, Paavon ollessa jokseenkin noiden opiskelijoiden ikäinen. Ei ollut mahdollisuuksia matkustella ulkomailla, käytännössä urheilu oli ainoa mahdollisuus nähdä maailmaa. Tuolloin tieto ulkomaista ja kaukaisista maista saatiin erilaisten matkakertomusten ja matkapäiväkirjojen kautta. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Olavi Paavolaisen tai Toivo Rapelin ja Olavi Kareksen matkakertomukset.
Elämä jatkuu, polvesta polveen täällä! Sain olla eilen kastepappina Paavo Lonkilan tyttären pojan Laurin pienokaisen juhlassa. Eilen kastetulla Anni Hilla Marialla ja isoukki Paavolla on ikäeroa lähes päivälleen 100 vuotta. Polvesta polveen täällä on nimeltään Kiuruvedellä syvästi vaikuttaneen Malmivaarojen suvun pappien puheita esittelevän kirjan nimi. Paavo oli seurakunnan luottamushenkilönä paljon tekemisissä tuolloin kirkkoherrana toimineen Jukka Malmivaaran kanssa. Jukan puheissa korostui usein muistutus yksinkertaisen uskon riittävyydestä. Se riittää myös tuleville sukupolville. Yksinkertainen usko! Polvesta polveen täällä!
Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat mahdollistaneet tämän hienon juhlan toteutumisen. Vaatimaton suurmies on muistojuhlansa ansainnut.