Rukajärven tien Jukolan Motin kodan vihkiminen suoritettu

Kodan vihki Rukajärven veteraani Olavi Tiittanen. Hän muisteli 70 vuoden takaista aselevon jälkeistä oleskeluaan Jukolan Motissa. Julkaisemme myöhemmin otteen hänen puheenvuostaan.

Lisäksi tilaisuudessa kuultiin Rukajärven Tiellä ry:n puheenjohtaja Tauno Oksasen esitelmä ”Kivivaaran suunnan taistelut Talvisodan alussa ja Jukolan Motin toiminta. Oksasen esitys on nähtävissä myöhemmin kokonaan Iisalmen ja Lieksan Rukajärvi-keskuksissa.

Tilaisuudessa otettiin käyttöön juuri valmistunut Rukajärven tien HeiJoe-opasjärjestelmä, jonka yleisölle esittelivät tietojärjestelmän kehitystyöhön keskeisesti osallistunut lehtori Kimmo Kotro sekä Rukajärven Tiellä ry:n hallituksen jäsen Hannu Huuskonen.

Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja esitteli Rukajärven tien tulevia hankkeita Änäkäisen Salpaetuasemien sekä Vornasenvaaran konekivääripesäkkeen kunnostamiseksi lähivuosina.

Tilaisuuden avasi puheenjohtaja Tenho Tikkanen. Julkaisemme hänen avauspuheenvuoronsa lyhentämättömänä.

Tarkalleen 75 vuotta sitten Rukajärven tiellä koettiin surunpäivä, alkoi Talvisota. Aamuvarhaisella oli kantautunut tieto, että vihollisen joukot olivat ylittäneet rajan ja etenivät Inarin ja Kivivaarantietä Lieksaa kohden. Ensimmäinen yhteenotto tapahtui Inarintien suunnalla, jossa Mikko Kallionpää puolustautui hyökkääjää vastaan. Tuossa taistelussa syntyivät sodan ensimmäiset uhrit molemmin puolin. Kivivaarantien suunnalla tuli välittömästi myös siviiliuhreja, josta meitä muistuttaa Louhikkomäen rinteessä oleva muistomerkki.

Sodan syttymistä oli vaikea ymmärtää, Suomella ei ollut tietoa suurvaltojen salaisesta sopimuksesta. Suurvaltojen Saksan ja Nevostoliiton välinen etupiirijako oli vienyt maamme aseelliseen selkkaukseen. Sodan synty näyteltiin kulisseissa, siihen liittyi myös tekosyy, Mainilan laukaukset.

 Suomi ei ollut valmistautunut sotaan, mutta se valmistautui puolustamaan maataan, niin myös täällä Lieksan ja Pielisjärven alueilla. Toki voidaan sanoa, että sotapäiväkirjojen mukaan sodan syttymiseen ei uskottu ja siksi vieraan valtion joukkojen eteneminen Suomen rajojen sisälle näyttää tulleen yllätyksenä. Siitä johtunee, että myös siviiliväestö kärsi tästä yllättävästä käänteestä heti sodan alkutunneista lähtien.

Sotapäiväkirjoja lukemalla sota näyttäisi alkaneen vasta huomattavasti myöhemmin, kuin mitä veteraanit asian muistavat. Tässä mielessä perinnetyön merkitys historian tutkimuksessa korostuu ja on erityisen merkittävä asia, että kaikki veteraanien kerrontatieto tallennetaan.

Rukajärven suunta on edustavinta kärkeä sotahistorian perinnetyön alalla. Veteraanit itse aloittivat haastattelujen tallentamisen vuonna 1986 pitkälti kirjailija Antti Tuurin pyynnöstä, joka edellytti 200 veteraanin haastattelemista. Veteraanit haastattelivat ja keräsivät ja tallensivat pyytämättä peräti 640 veteraanin haastattelut, mistä syntyi 10.000 sivun veteraanien kerronta-aineisto. Yhdistyksemme on perustettu jatkamaan veteraanien itsensä käynnistämää perinnetyötä.

Jukolan Motti on jäänyt meille eräänlaiseksi arvoitukseksi. Tietoa löytyy enemmän veteraanikertomuksista kuin sota-arkiston asiakirjoista. Täällä valokuvaaminen oli sota-aikana kiellettyä ja siksipä valokuvia ei löydy, määräystä noudatettiin.

Tauno Oksanen ja Paavo Martikainen kiertelivät Jukolan Motin kankaat erään veteraanin kanssa ja Paavo taitavana maalarina tallensi nämä veteraanikertomukset maalaukseen, jonka näemme täällä Jukolan Motin 2.7.2011 pystytetyssä opastaulussa. Kuulemme veteraani Olavi Tiittaselta millainen Jukolan Motti oli sodan jälkeen, jolloin hän oli täällä  haavoittumisensa jälkeen kotiuttamiseen saakka.

Kaikki alkoi Kajaanista 6.9.2008, jossa Rukajärven veteraanit Ermei Kanninen ja Pentti Perttuli käyttivät tunnetuksi tulleet puheenvuoronsa Rukajärven suunnan käsitteestä. He kannustivat nuorempaa sukupolvea astumaan esiin. Tuon jälkeen perustimme Rukajärven suunnan historiayhdistyksen ja olemme tehneet yhtä ja toista perinnetyön alalla.

Merkittävimmät hankkeet olivat Rukajärven tien nimiemäminen ja sen viitoituksen pystyttäminen. Se tilaisuus pidettiin täällä 2.7.2011. Tuolloin lupasimme kehittää juuri tätä Jukolan Motin kohdetta ja pyysimme, että Lieksan kaupunki omalta osaltaan kehittäisi Rukajärven tietä matkailukohteena. Voimme hyvillä mielin todeta, että olemme pitäneet lupauksestamme kiinni, enemmänkin. Yhdistys on perustanut kaksi Rukajärvi-keskusta, yhden Lieksaan ja lisäksi olemme saaneet valmiiksi tämän rakennuksen, mikä palvelee matkailijoitten lisäksi myös paikkakunnan väestöä.

Vuoden 2011 syksyn idea on nyt lopullisessa muodossaan, tavoitteemme on toteutunut, mutta työ perinnetyön alalla jatkuu edelleen tiiviinä. Kerron siitä myöhemmin.

Vaikeuksitta tämä rakennus ei valmistunut. Heti aluksi jouduimme vaihtamaan vastaavaa työnjohtajaa ja hirsimateriaalia, suunnitelmaa tarkennettiin. Ilmatkaan eivät suosineet, syksy oli sateinen ja perustuksen valun aikaan oli kova pakkanen. Lopputulokseen olemme enemmän kuin tyytyväisiä.

Kiitos 60 talkoomiehille, jotka ovat on uutteroinut ja työtunteja on kertynyt yhteensä 1782. Heidän nimensä ovat rakennuksen ilmoitustaululla. Kyläyhdistykselle olemme erityisen kiitollisia. Heidän työpanoksensa ja laaja ammattitaitonsa koituivat onneksemme.

Kiitos vastaavalle työnjohtajalle, mikä oli hankkeen ripeän toteutumisen kannalta tärkeää, että hän hallitsi vaikeat työvaiheet ja suostui venymään työssään. Matti Kilpeläinen tunsi vaikeutemme ja kantoi suuren osan taakkaamme.

Kustannusarviota ei ylitetty. Kiitos lahjoittajille, ilman lieksalaisten liikeyritysten myötämielistä suhtautumista, kustannusarvio olisi ylitetty huomattavasti. Kiitämme myös tavarantoimittajia, jotka kaikki ovat huomioineet, että kysymys on kunniakansalaisiin kohdistuvasta veteraanityöstä. Lieksan yrittäjät ja ammattioppaat ovat puheenjohtajiensa johdolla esimerkkiä näyttäen osallistuneet rakennuksen talkootyöhön.

Kiitämme Lieksan kaupunkia hakemustemme ripeästä käsittelystä, sekä Metsähallitusta ja sen toimihenkilöitä, jotka ovat omilla ehdotuksillaan edesauttaneet hankkeen toteuttamista. Ja lopuksi kiitämme rahoittajatahoa, maaseuturahastoa edustavaa Vaara-Karjalan Leader ry:tä, joka on jokaisessa vaiheessa tukenut meitä ystävällisillä neuvoillaan rahoituspäätöksen tekemisen jälkeenkin.

Eilen illalla saatoimme kiinnittää kuhmolaisen taiteilijan Hannu Kyllösen upean veistoksen – Rukajärven rintamatunnuksen oven yläpuolelle. Tuossa vaiheessa saatoimme todeta, että kolme vuotta kestänyt hanke on lopullisesti valmistunut.

Julkaisemme tilaisuuden valokuvia myöhemmin vielä tänä päivänä.