Rukajärvi-keskukseen eipä juuri olisi mahtunut enempää yleisöä. Kuulijat olivat otettuja, kun kaksi ammattitutkijaa antoi roppakaupalla sellaista omakohtaista tutkittua tietoa, mitä on harvoin saatavissa.
- Tohtorit Pekka Visuri ja Pasi Kesseli sekä Carl-Fredrik Geust ovat kirjoittaneet viimeisiin arkistotietoihin perustuvan teoksen Suomen Sodat 1939 – 1945. Monesta suusta kuultiin tilaisuuden jälkeen, ettei olisi kevättöiltä millään ehtinyt, mutta kyllä kannatti tulla. Kirjan kirjoittajista Visurin liki puolitoista tuntisen luennon aiheena oli: 80 vuotta ratkaisun vuodesta 1944, Selviytyminen maailmansodasta”, Suomen Sodat 1939 – 1945
- Tohtori Pasi Kesseli luento oli: 80 vuotta ratkaisun vuodesta 1944, Suomen selviytyminen maailmansodasta”. Tapahtumat Pohjois-Karjalassa ja Rukajärven suunnalla.
Luennoitsija Pekka Visuri yllä ja Pasi Kesseli alla. Kuva Tenho Tikkanen
Esitelmien jälkeen käytiin vilkas keskustelu. Torhtorit Pekka Visuri ja Pasi Kesseli.
Seppo Räihä avasi ja juonsi seminaarin. Seppo Räihä ja Pasi Kesseli.
Sisarukset Ritva ja Jatta. Kuva Tenho Tikkanen.
Pertti Oinonen. Kuva Tenho Tikkanen.
Teuvo Kettunen. Kuva Tenho Tikkanen.
Jatta Kettunen oli suunnitellut ja juonsi konsertin. Kuva Tenho Tikkanen.
Luentojen lisäksi seminaariyleisöä hemmoteltiin oikein roppakaupalla sodanajan huipputaiteella, vaatetuskin oli perinteen mukainen. Tarinallinen konsertti esityksen järjesti – Team Historian vuosikymmenet”, ohjelman suunnittelusta vastasi Jatta Kettunen, joka myös juonsi konsertin. Tällä kertaa esiintyivät Pertti Ohtonen, Teuvo Kettunen ja Ritva Kilpeläinen.
Luentojen jälkeen käytiin monipuolinen ja vilkas liki puolituntinen keskustelu.
Tilaisuuden avasi Rukajärven suunnan historiayhdistyksestä Seppo Räihä ja päätössanat lausui Tenho Tikkanen. Julkaisemme Tikkasen nauhoitetusta puheesta puretun otteen seuraavaksi.
Päätössanat Tenho Tikkanen
Kuunnellessani ja lukiessani tohtorien esitelmiä olen häpeissäni. Se johtuu pelkästään siitä tietämättömyydestä yleisen sotahistorian suhteen. Osin tuo tietämättömyys johtunee siitä, ettei minua ole kiinnostanut sotahistoriassa muu kuin Rukajärven suunta, isäni taisteli Rukajärvellä.
Puolustaudun hiukan. Viimeisten vuosikymmenten sotakirjallisuutta lukiessani hyvin monet arvostetutkin kirjailijat näyttävät olevan vielä enemmän ns. ”ulkona” siitä mitä todella tapahtui maassamme ja erityisesti sen rajojen ulkopuolella. Onneksi tämä tietämättömyys ei ole kuitenkaan ollut esteenä veteraanityölle, mitä perustelen sillä, että olemme keränneet ja tallentaneet maamme laajimmat veteraanihaastattelut. Osasimme valita heti alkujaan oikeat työmuodot heti yhdistyksemme perustamisvaiheessa. Keskeisimpänä oli veteraanihaastattelujen jatkaminen ja Rukajärvi-keskusten perustaminen, vaikkakin se herätti monissa korkeissa sotilaspiireissä kovaa arvostelua, mutta siitäkin huolimatta me onnistuimme.
Tapasin tri Pekka Visurin hänen Helsingin kodissaan 17.11.2023. Tuo keskustelu oli valaiseva. Sain tri Pekka Visurilta henkilökohtaista opastusta maamme sotavuosista ja erityisesti uunituoreesta kirjasta ”Suomen Sodat 1939 – 1945 – Selviytyminen maailmansodasta”. Kirjan julkistaminen tapahtui toki vasta 13.3.2024. Kaiken kuulemani jälkeen olin myyty mies. Pyysin tri Visurilta lupaa videokuvata hänen ja kirjan tekijöitten Helsingin yliopistolla ”Lapinlahden Lähde, Taiteen, kulttuurin ja mielen hyvinvoinnin keskuksessa (14.3.2024) ja Loimaan veteraanitalon (20.3.2024) pitämät esitelmät. Sain luvan kuvaamiseen. Nyt täällä Lieksan Rukajärvi-keskuksessa oli tilaisuus esitelmän kuvaamiseen kolmannen kerran.
Olin vaikuttunut kuulemastani. Tämä luentotilaisuus vakuuttaa meidät kaikki kuulijat siitä, että olemme juuri kuulleet todellisten tiedemiesten esitelmät siitä mikä tulisi olla kaikkien kansalaisten tiedossa. Tuon tiedon varassa kansalaisilla olisi turvallista tehdä omia päätelmiään niin oman maan kuin myös maailman kansojen välisiä suhteita ratkottaessa rauhanomaisin keinoin.
Visurin ja Kesselin kirja on juuri nyt tuoreeltaan kannattavaa lukea alaviitteineen. Kuulemamme luennot ovat erinomainen pohja kirjan lukemiselle. Visuri omassa luennossaan viittasi useita kertoja nimenomaan kirjansa laajaan lähdeaineistoon ja tutkimaansa tietoon.
Mikäli yhdistyksemme perustajajäsenet maan arvostetuin veteraanityön tekijä Pentti Perttuli ja pääesikunnan päällikön tehtävistä eläkkeelle siirtynyt kenraali Ermei Kanninen olisivat kuulleet tämän luennon, he olisivat myhäilleet tyytyväisinä. Perttuli katsoi, että maamme aikaisemmista sodissa taltioitui vähäinen määrä taisteluja kuvaavia taideteoksia ja kansan suussa sukupolvelta toiselle siirtyviä tarinoita Vänrikki Stoolin tarinoiden tapaan. Perttuli jatkoi, että nyt keräämämme aineisto säilyy ikuisesti jälkipolvelle ja palvelee tutkimusta.
En malta olla lainaamatta sitä mitä voimme lukea Helsingin Sanomista 11.5.2024, kirja-arvostelu Professori ja valtiomies. Toivo Mikael Kivimäki. Näin Unto Hämäläinen: ”Sivulla 375 oli pakko pysähtyä ja lukea kahteen kertaan lause: ”Johtajan päämajassa 16.7.1941 pidetyssä neuvottelussa Hitler antoi ohjeet kaikella asiaankuuluvalla varovaisuudella aloitettavista valmisteluista Suomen liittämisestä osavaltiona Suur-Saksaan.”
No mitä Visuri, Kesseli ja Geust kirjoittaa 13.3.2024 julkaistussa kirjassa: Suomen sodat 1939 – 1945 sivulla 22: ”Hitler antoi 16. heinäkuuta lähimmille alaisilleen tulevista valtiollisista ja alueellisista järjestelyistä salaiset ohjeet, joihin sisältyivät rajojen määritys vallatuilla alueilla. Suomelle luvattiin Itä-Karjala ja tehtävä Leningradin vartijana sen jälkeen, kun se oli tuhottu ”maan tasalle”. Samalla Hitler määräsi ryhdyttäväksi varovasti valmistelemaan Suomen liittämistä osavaltiona (”als Bundesstaat”) laajentuvan Suur-Saksan valtakunnan yhteyteen.[1] Vaikeuksien kasaantuminen syksyllä pakotti kuitenkin Saksan johdon varovaisuuteen ja muuttamaan suhtautumista Suomeen kunnioittavammaksi, koska ei haluttu vaarantaa Suomen sotilaallista panosta itärintamalla.
Palaan 17.11.2023 vierailuun tri Visurin luona. Sain tuolloin Visurilta Nicolaus v. Belovin kirjan ”Hitlerin adjutanttina 1937-45”. Jos Unto Hämäläisen pysäytti Halisen kirjan sivulla 375 oleva teksti minut pysäytti puolestaan em. kirjan sivulla 285 oleva teksti. Se koskee Hitlerin määräystä joulukuun 12. päivältä 1939: että ”Suomelle ei saisi antaa virrata apua epäluotettavan Ruotsin kautta”.
Otan vain lyhyesti kantaa täällä Jatta Kettusen esittämään mielestäni erinomaiseen kysymykseen olisiko sota ollut vältettävissä, jos olisi seurattu Mannerheimia. Ymmärrän tohtoreiden täällä antaman vastauksen, mutta minun mielestäni olisimme Hitlerin mielestä olleet Ruotsin tapaan ”epäluotettava”.
Rukajärven veteraani Eino Syrjäniemen siunaustilaisuus pidettiin 27.11.2023 Haapajärvellä. Ehdin lukea Visurilta saamani kirjan, mistä otin lainauksen muistopuheeseeni. Siihen voi tutustua linkin kautta: (http://www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi/historiayhdistys/haapajarven-viimeinen-sotaveteraani-on-poissa-105-vuotta-tayttanyt-eino-syrjaniemi-rukajarven-veteraani-siunattiin-haudanlepoon-haapajarvella-27-11-2023/)
Olemme Rukajärven suunnan taistelujen veteraaneja haastatellessamme lukuisia kertoja voineet saada paremmin asioista perillä olevaa sotahistoriatietoa. Juuri sellaista tietoa mikä on joidenkin mielestä kiellettyä kertoa monilla eri syillä. Herää kysymys miksi sitä ei ole voitu kertoa, miksi se on kiellettyä. Meillä jokaisella on tähän varmasti jokin mielipide, niin minullakin.
Esitämme tohtoreille Pekka Visurille ja Pasi Kesselille kiitoksemme kaikkien Rukajärven suunnan veteraanien ja sotahistoriatyötä tekevien puolesta, että olette saapuneet komentaja E.J. Raappanan muistoseminaariin pitämään esitelmän, mikä puhuttelee ja minkä tulemme muistamaan.
Rukajärven suunnan komentaja arvostaisi työtänne. Pidämme tätä esitystä myös ajankohtaan erityisen hyvin sopivana, koska juuri tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun aseet vaikenivat rintamalla ja voimme tänä vuonna tehdä päätöksiä Rukajärven suunnan sotahistoriatyön laajentamisesta juuri täällä Lieksassa, tekemällä päätöksen Lieksan rautatieaseman hankkimisesta Rukajärvi-keskuksen käyttöön ja päätöksen myös siitä, että komentajan komentokorsu Rukapirtin kopio palautetaan siihen pitäjään sille paikalle, mihin komentaja itse sen halusi sijoittuvan.
Suurin vihollinen kansakunnalle on sananvapauden menettäminen eli juuri se asia minkä puolesta vanhempamme taistelivat. Sitä voi kuvata myös yhdellä sanalla vapaus.
Tänä päivänä jopa tiedemiehiä ja tutkijoita kielletään tekemästä työtään ja sitä voi pitää kansakunnan suurimpana uhkana. Arvoisat luennoitsijat, tänään loitte uskoa, että on jotain sellaista mikä kansakunta tarvitsee.
Kun lukee teoksianne, pohjimmiltaan sieltä paljastuu, että kysymys oli taloudellisen vallan tavoittelusta – kauppasodasta – taloudellisten etujen ajamisesta ei sen kummemmasta ja ne, joilla on käytettävissään taloudelliset resurssit johtavat valtioita. Se on tilapäisesti myös toisen maailmansodan alla joidenkin harvojen käsissä, joita lienee tässä yhteydessä turha toistella.
Ensin kuolee totuus, sitten muut ja tämä edellä kuultu esitelmä kertoi, että 60 miljoonaa ei voinut jatkaa luojan luomaa elämää, vaan heidät tapettiin eri syistä. Nyt puhun vain siviileistä.
Päätän tämän osion presidentti Niinistön vuonna 2009 julkaiseman kirjan ”Hiljaisten historia” alkulauseen sanoin: ”Kansojen historia on voittajien historiaa, koska vain he ovat jääneet sitä kirjoittamaan”. Kirjansa ensimmäisen luvun hän on nimennyt ”Hiljainen sotahuuto”. Lukiessani hänen teostaan minun mieleeni nousivat koko veteraanisukupolvi, jotka muodostivat sodan jälkeen yhtenäisen joukon. Väinö Linna nimesi heidät osuvasti ”tuntemattomiksi sotilaiksi”, ei rivin riviä sotapäiväkirjoissa.
Yhdistyksemme tulevista hankkeista
Rukajärven suunnan historiayhdistys on perustettu 19.9.2009. Yhdistys jatkaa ja täydentää Rukajärven suunnan joukoissa taistelleiden veteraanien asevelikokouksessaan 15.6.1986 Nurmeksessa perustaman, Rukajärven suunnan historiikkitoimikunnaksi nimetyn toimielimen työtä.
Yhdistys on onnistunut työsään. Se on koonnut maan laajimman veteraanien haastatteluaineiston. Haastattelut on tallennettu osin ääninauhoille ja videotallenteille. Yhdistyksellä on myös suuri määrä kirjallisia veteraanihaastatteluita. Tämän lisäksi yhdistyksellä on erilaisia puhdetyöesineitä, valokuvia ja yhdistyksellä on hallinnassaan maan laajin rintamataidekokoelma, mikä asetetaan esille juuri Lieksan rautatieasemalle avattavaan näyttelytilaan.
RSHY:llä on kaksi toimivaa Rukajärvi-keskusta, toinen toimii Lieksan rautatieaseman asemamakasiinin tiloissa (373 km2) ja toinen Rukajärvi-keskus toimii Kiuruvedellä. Lieksan Nurmijärvellä Maamiesseuran talossa on Rukajärven tie näyttely. Yhdistyksen toimesta on nimetty maan ainut Jatkosodan auktorisoitu taistelutie Rukajärven tie opasteineen (14 opastetta) ja arvokkaine palvelupisteineen Jukolan Motti -kota ja Änäkäisen salpaetuasema. Yhdistys on julkaissut yli 20 teosta ja lukuisan määrän esitelmätilaisuuksia.
Yhdistyksen yhteistyökumppanit Lieksassa ovat Lieksa Tukipiste ry, Lieksan Matkailuoppaat ry ja Jongunjoen Kyläyhdistys ry. Kiuruvedellä Rukajärvi-keskus toimii paikallisen Hotelli Peltohovin tiloissa.
Rukajärven suunnan historiayhdistys omistaa Lieksan rautatieasemalla entuudestaan toimivan Rukajärvi-keskuksen tilat (373 km2) ja sitä ympäröivän liki 8.000 m2:n tontin ja lisäksi Lieksan rautatieaseman entisen asemaravintolan n. 2.400 m2:n suuruisen tontin arvokkainen kivijalkoineen. Yhdistyksen tulorahoitus muodostuu pääosin Rukajärvi-keskusten lipunmyyntituloista ja julkaisemiensa kirjojen myyntituotosta. Rukajärvi-keskusten kävijämäärät vaihtelevat vuosittain. Investoinnin uskotaan lisäävän kummankin Rukajärvi-keskuksen määrää. Rukajärven tien kohteen kävijämäärä on Rukajärvi-keskusten kävijämäärää huomattavasti suurempi. Korona alensi matkailijoitten määriä keskuksissa jonkin verran.
Lieksan rautatieaseman hankinta – Rukapirtti
Hanke tarvitaan, koska Lieksan Rukajärvi-keskuksen ympärivuotinen käyttö ei ole mahdollista, koska nykyinen tila ei ole lämmin.
Hanketta on valmisteltu ja kohteesta on neuvoteltu yhdistyksen perustamisesta alkaen hallituksen jäsenten piirissä. Apuna olemme käyttäneet lähinnä Lieksan kaupungin alueella toimivia rakennus- ja matkailualan ammattilaisia.
Yhdistys on saanut hiukan julkista tukea lähinnä Rukajärven tien kohteitten Jukolan Motti -pirtin ja Änäkäisen Salpaetuaseman rahoittamiseen (yhteensä 33.000) euroa. Olemme saaneet tietää, että nyt suunnittelemamme hankkeen tapaisiin hankkeisiin Raatteen tiellä ja myös Ilomantsin suunnalla saatu tuki nosti kyseisten paikkojen kävijämääriä siten, että investointi toi aluetalouteen parin vuoden aikana huomattavasti suuremman summan varoja ja hankkeen toteuttajien investoimat varat palautuivat toteuttajalle jo ensimmäisen vuoden aikana. Lieksan luontoarvot ja muu kulttuuritarjonta on huomattavasti monipuolisempi, joten voi olettaa, että Lieksan investointi, vaikka se onkin em. investointeihin nähden huomattavasti vähäisempi olisi koko kansantaloudelle edellä mainittuihin verrattuna vieläkin tuottoisampi.
Kohderyhmä koostuu pääosin kotimaan matkailusta. Lieksassa on kaikkea, maan korkeatasoisin ulkomuseo – Pielisen museo, kulttuuritarjonnan lisäksi sieltä löytymät Koli, laivareitti Pieliselle, maan laajimmat erämaamatkailureitit ja luonnollisesti monipuolinen sotahistoria mitä Rukajärvi-keskukset ja maassamme ainoa Jatkosodan auktorisoitu sotatie edustavat.
Rukajärvi-keskuksen kohteen kansainvälisyyttä puoltaa se, että luontomatkailun suosio on suuressa nousussa ja että kohteeseen pääsee myös ns. ”hiilineutraaleita” joukkoliikennevälineitä käyttäen junalla ja linja-autolla.
Hankkeen hyödynsaajat ovat tietenkin koko Pielisen altaan alueen matkailuyrittäjät, joiden majoituskapasiteetti toimii nykyisellään tappiolla ja parhaassakin tapauksessa varsin alhaisella katteella.
Hankkeen laajempi viitekehys:
Hanketta voidaan perustella monilla luonnonmukaisuutta palvelevilla perusteilla. Kohteeseen pääsee joukkoliikennevälineillä ja hanke palvelee erityisesti luontomatkailua ja alentaa hiilijalanjälkeä. Rautatien käyttö palvelee juuri Itä-Suomessa myös aluetaloutta lisäten kotimaan matkailua ja parantaa matkailutasetta. Hanke olisi näin energiataloudellisestikin kannatettava.
Tarvitsemme kaiken tuen
Jokainen voi ymmärtää, että tarvitsemme kaiken tuen. Me emme tule tulevista hankkeista selviytymään yksin. Hanke palvelisi erityisesti koko Itä-Suomen talousaluetta. On syytä huomioida tähän aikaan tyypillinen yhteiskunnallinen keskustelu. Jokaisissa edeltävissä vaaleissa ehdokkaat ilmoittavat, ettei Itä-Suomea saa unohtaa, piispat kirjoittelevat valtakunnan päälehdissä ja Elinkeinoelämän keskusliitto on perustanut oikein erillisen ”Itä-Suomi työryhmän”. Mutta mikä ihmeellisintä, keneltäkään emme ole kuulleet ainuttakaan konkreettista ehdotusta. Meillä on sellainen ja siksi toivomme, että siihen tartuttaisiin valtiovallan taholta, koska tuo vähäinen summa palautuu kansantalouteen välittömästi samana vuonna.
Pielisen altaan alueella on yli tuhat majoitusalan vuodepaikkaa vajaassa käytössä, investoinnit on siltä osin tehty, joten vähillä varoilla saataisiin turvattua niin kotimaan matkailua kuin myös alueen työpaikkoja.
Tässä mainittujen hankkeitten hankehakemukset on tehty. Nyt tarvitaan vain käytännön toimia. Toivon, että jaatte tietoa eteenpäin.
Tutustuminen Rukajärven tien kohteisiin.
Kaikkiaan parikymmentä seminaarilaista halusi tutustua Rukajärven tien kohteisiin. Ensin Lieksan Vapauden puiston Jotos muistomerkillä kokoonnuttiin yheiskuvaan. Sen jälkeen matka jatkui Raappana-puiston kautta Rukajärven tietä Nurmijärvelle, Puuruun linjan kautta matka eteni Jukolan Motti -pirtille, Tutustuminen Änäkäisen Salpaetuasemaan, ja viimeisenä tutustumiskohteena oli Kivipuro aivan rajavyöhykkeellä.
Paluumatkalla pysähdyttiin luonnollisesti perinteisille kahveille Kahvila Annukkassa.
Matkan oppaana toimivat Ossi Laine ja Tenho Tikkanen.
[1] Kirjan viite: Ks. Polvinen (1979), s. 61-62 ja Maiinine (1980), s 140-141. Martin Bormanin laatimat muistiinpanot Hitlerin puhuttelusta 16.7.1941 ovat mm. teoksesta Ueberschär – Wette (2011), s. 276-277.