Sade-ennusteet pitivät kuin pitivätkin paikkansa. Sade sää hidasti merkittävästi työtä. Puutavara toi lisähaasteen ja vaikeutti työn edistymistä, silti valmistakin tuli.
Huomenna saadaan taisteluhaudasta valmiiksi noin kymmenen metrin osuus ja lisäksi puretaan lahonneet ja vaaraa aiheuttavat luolaston puurakenteet. Kertausharjoituksen tavoitteet tulisivatkin jo sillä saavutetuksi, että kaikki lahonneet ja vaarallisiksi todetut rakenteet on purettu. Lisäksi valmistui uutta rakennetta lähes tavoitteen mukainen määrä.
Luolaston konekivääripesäkkeen suulle asennetaan kyltit ja suuaukkoon pääsyeste, johon tehdään asianmukaiset kohteen vaarallisuutta osoittavat merkinnät. Luolan suuaukon kohdalle kallion päällä aidat tarkastetaan.
Lauantai-illan päätteeksi saunan jälkeen kokoonnuttiin yhteiseen kolutustilaisuuteen, jossa jokaiselle kertausharjoitukseen osallistuja myönnettiin ”Rukajärven suunnan perinnelinnoittajan arvonimi”. Kuultiin rajakapteeni Tauno Oksasen esitelmä Rukajärven suunnan pioneerien toiminnasta ja Salpalinnoittamisesta.
Tilaisuuden avauspuheessaan yhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen kiitteli kurssilaisia kenraali E.J. Raappanan sanoin: ”Meillä on ollut suuri ilo käydä teidän kanssanne, minä kiitän teitä teoistanne ja toivon, että saamme kulkea kanssanne vastedeskin, jos isänmaa niin vaatii.”
Tikkanen kertoi, että yhdistys on kovin kiitollinen siitä, että otitte tämän arvokkaan Rukajärven tien perinnekohteen ohjelmaanne. – Olemme yhdessä tehneet vaaralliset rakenteet vaarattomiksi – turvallisiksi sotahistoriasta kiinnostuneille matkailijoille.
– Velvollisuus näiden rakenteitten korjaamiseen on kokonaan muilla, mutta me voimme iloita siitä, että olemme ne kunnostaneet, tehneet vaarallisen kohteen vaarattomaksi ja voimme kertoa mitä kaikkea täällä tapahtui yli 70 vuotta sitten. Voimme iloita samoin, kuin komentaja E. J. Raappana, joka kiitteli sotilaitaan, voittamattomina palaavia rintamamiehiä sodan jälkeen.
Tikkanen kertoi pahoittaneensa mielensä siitä, että rahoittajat eivät ole ymmärtäneet kohteen suurta perinnearvoa eikä matkailullista lisäarvoa. Lieksan kaupunki ei ole edes suvainnut vastata avustuspyyntöön, vaikka juuri heidän velvollisuus olisi tuon vaaraa aiheuttavan lahonneen kohteen kunnostamisessa.
Tilaisuuden lopuksi katsottiin kaksi lyhytelokuvaa, ”Neuvostopartisaanien toiminta Lieksassa 1944”, ja Rukajärven tien sotahistoriallinen tapahtuma vuodelta 2005, joka tilaisuus oli pidetty juuri tässä samassa Änäkäisen kohteessa, jota nyt kunnostetaan.