Rukajärven PionP 24:n Pioneerikillan veteraanit kokoontuivat 46. kerran yhteiseen tapaamiseen Lappajärvelle Kylpylä Kivitippuun. Kokouspäivää pidettiin tällä kertaa Puolustusvoimain lippujuhlan eli ”Toivon” päivänä, jolloin sota-aikana rintamalla vietettiin myös Marskin syntymäpäivää.

Tapaaminen oli samalla Pioneerikillan vuosikokous, jossa valittiin toimihenkilöt. Puheenjohtajana jatkaa Seppo Tallbacka, sihteeri/taloudenhoitajaksi valittiin Yrjö Savola ja toimikunnan jäsenenä jatkaa Aarre Öörni. Kokouksessa kuultiin toimintakertomus, Pioneerikillassa on jäseniä 7, joista tilaisuuteen oli päässyt enää kolme, Yrjö Savolan lisäksi, Aarre Öörni ja Pauli Uusimäki.

Veteraanijuhlassa kuultiin veteraani Yrjö Savolan perusteellinen esitelmä vuoden 1943 Marskin päivän vietosta Rukavaaralla, jonne PionP 24:n joukot olivat majoitettu.  Savola kiitti esitelmänsä aluksi Rukajärven suunnan historiayhdistystä monista yhdessä järjestetyistä juhlista, joista Kivitipun kokoushuoneen seinälle ripustettu tulikiveen hakattu Rukajärven suunnan rintamatunnus ja Rukajärven suunnan historiikkitoimikunnan standaari muistuttavat. Savola kertoi, että nämä muistoesineet joutuivat tekemään ”evakkomatkan”, koska Kylpylä Kivitipun toiminta oli vuoden verran pysähdyksissä.

Savolan vertasi veteraanitoimintaa ”hiipuvaan nuotioon”, joka pienenee, mutta sen saa kovin helposti toimimaan sitä hoivaamalla, puhaltamalla ja puita lisäämällä. Veteraanityötä tukevat nykyisin valtio ja kunnat sekä muut tukijoukot, jotka pitävät huolen siitä, että ”tämä hiipuva joukko saa kunniakkaan hiipumisen ja viimeisenkin hiilen sammumisesta huolehditaan. Tästä veteraanit kiittävät! Niin kuin tulisijat ovat jättäneet jälkensä, niin tämäkin meidän tulisijamme jättää jälkensä Suomen historiaan totesi Savola.

Varsinaisessa esitelmänsään Savola keskittyi Marskin syntymäpäivän viettoon Rukavaaralla 1943. 

Savola: ”Nyt on Marskin syntymäpäivä. Palataan aikaan, jolloin olimme nuoria ja nuo edellä kuvatut hiilet täysissä liekeissä.”  Pohjanmaalta täydennysjoukkoina rintamalle oli saavuttu vuoden 1943 alussa ja tämä Marsin syntymäpäivä oli rintamalla ensimmäinen juhlatilaisuus. Juhlallisuudet alkoivat varsin koruttomasti varushuollolla. Vasta iltapäivällä ruokailun jälkeen juhla alkoi. Joukot kokoontuivat U-kirjaimen muotoon, valistusupseeri ilmoitti joukot komentajalle, minkä jälkeen hän tarkasti joukot. Tämän jälkeen kuultiin komentajan ja papin puheet. Lopuksi veisattiin virsi ”Jumala ompi linnamme”. Loppupäiväksi saatiin vapaata, juhlakentälle oli järjestetty monenlaista ohjelmaa mm. kiinnostavaa oli nähdä hirrelle nousseitten miesten pussitappelua.

Juhlan jälkeen jaettiin jokaiselle miehelle ”halkaistua konjakkia” pullo viiteen mieheen. Useimmat joivat oman osuutensa itse, siitä tuli hyvälle mielelle, poskipäiväkin lämmitti. Toiset pelasivat osuutensa kortilla tai luovuttivat sen suosiolla aseveljelleen. Joidenkin juhlimiselle ei saatu loppua, vaan juhlat saattoivat jatkua pitkälle aamuyön tunteihin saakka.

Seppo Tallbacka: Suomi 1200 – 1500 luvulla

Killan puheenjohtaja Seppo Tallbacka piti esitelmän, mikä käsitteli Suomen historiaa, ”Suomi 1200 – 1500 luvulla. Esitelmässä tulivat esille Suomen linnoitusten perustamiset, Viipurinlinnan perustamisesta v. 1293 aina Savonlinnan perustamiseen v. 1475 saakka, samoin kuin kirkkorakentaminen ja mm. Turun tuomiokirkkoa alettiin rakentamaan jo 1200 luvun puolessa välissä.

Tallbackan esitelmä paljasti, että Suomen historia on ollut varsin sotainen ja suomalaiset ovat joutuneet puolustamaan varsin usein maa-aluettaan ja ovat joutuneet esivallan puolesta ulkoista vihollista vastaan, vuoroin lännen  ja vuoroin idän suuntaan. Myös erilaiset vakavat sairaudet ja kulkutaudit kiusasivat kansakuntaa, mihin ei ollut juurikaan lääkitystä saatavissa.

Rukajärven suunnan historiayhdistyksen tervehdys Seppo Räihä

Rukajärven suunnan historiayhdistyksen tervehdyksen toi tällä kertaa puheenjohtaja Seppo Räihä, joka kiitti ja antoi tunnustusta Pioneerikillan pitkään jatkuneelle veteraanityölle. Puheenjohtaja Räihä lupasi jatkaa virinnyttä yhteistyötä ja toivoi yhdistyksen saavan kaiken sen tiedon Rukajärven rintaman taisteluista mikä pioneereilta on vielä saatavissa. Yhdistyksen arkistoihin on tallennettu runsaasti tietoa myös pioneeri-aselajin sotilailta, mikä on tietenkin jälkipolvien käytettävissä.

Puheenjohtaja Seppo Räihä toivotti jatkuvaa menestystä ja pyysi välittämään yhdistyksensä terveiset kaikille pioneerikillan veteraaneille ja heidän perheenjäsenilleen. Seppo Räihä kertoi olevansa nyt kolmatta kertaa pioneerikillan vuosittain juuri Kivitipussa järjestetyssä veteraanitapaamisessa.

Tenho Tikkanen: ”Asevelihengestä”

Tikkanen kertoi 103-vuotiaan Rukajärven veteraani isänsä pyytäneen: ”Muista kertoa terveiset aseveljille.”

Tikkanen muistutti tervehdyksessään PionP 24 killan olevan Rukajärven suunnan veteraaneista eniten yhteisiä tilaisuuksia järjestäneen Rukajärven suunnan joukon. Kokoontumisia on kertynyt yhteensä 46, kun Rukajärven suunnan veteraanitapaamisia on järjestetty sodan jälkeen 33. Lappajärvellä Tikkanen kertoi olevansa 10. kertaa.

Tikkanen kertoi, että nämä Lappajärven juhlatilaisuudet jäävät pysyvästi mieleeni, yhtälailla yhdessä täällä järjestämämme seminaarit ja näyttelyt. Täällä Lappajärven Kivitipussa vuonna 2012 teimme päätöksen ensimmäisen Rukajärven suunnan joukko-osastohistoriateoksen kirjoittamisesta. Sitä päätöstä olivat tekemässä Rukajärven suunnan ikoni Pentti Perttuli ja koko Rukajärven suunnan historiikkitoimikunta. Näin sai alkunsa Kev.Os. 2:n historiateos, Raappanan Nyrkki. Historiateoksen aloitteen teki Ari Komulainen.

Tikkanen päätti tervehdyksensä edesmenneen Rukajärven veteraani kultamitalihiihtäjä Paavo Lonkilan (11.1.1923 – 22.9.2017) toteamukseen: Lonkilan pyytäessä välittämään terveisensä isälleen. ”Me olemme Taunon kanssa enemmän kuin veljeksiä, me olemme aseveljiä.

”Aseveljeys on ihmissuhde ja siihen liittyvä yhteenkuuluvuuden tunne, asevelihenki, joka syntyy ja vallitsee osapuolten välillä eri tavoin jaetun sotakokemuksen, erityisesti rintamakokemuksen, perusteella. Aseveljeyden osapuolet ovat siis pääsääntöisesti sotilaita. Heitä kutsutaan aseveljiksi.”

Tikkasen tervehdyksen voi lukea kokonaisuudessaan TÄÄLTÄ: