Kuhmon sotahistoriatyön viimeisten vuosikymmenten etujoukoissa isänmaan sotahistoriatyötä tehnyt Heikki Pitäjämäki (16.3.1947 – 9.5.2026) siunattiin tänään haudan lepoon Kuhmossa. Siunauksen toimitti Jaakko Antola.
Siunauksen jälkeen Kuhmon Seurakuntatalon muistotilisuudessa puhuivat lähisukulaisten ja Kuhmon Reseviläisten edustajien lisäksi myös Rukajärven suunnan historiayhdistys ry:n puheenjohtaja Tenho Tikkanen, jonka muistopuheen julkaisemme kokonaisuudessaan oheisena.
Heikki Pitäjämäki – hautajaiset 30.5.2026
Tenho Tikkanen Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja
Kuhmon reserviläiset 20.9.2022 Heikki Pitäjämäki edessä, vas. Lauri Tiiliharju, Pentti Sorjonen ja nykyinen puheenjohtaja Ilmo Pulkkinen.
Heikki Pitäjämäki ja veteraani Eino Mustamo 7.7.2001, kuvakaappaus Lauri Tiiliharjun kuvaama haastattelu.
Heikki Pitäjämäki – hautajaiset 30.5.2026
Tenho Tikkanen Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja
Hyvät omaiset, hyvä saattoväki
Heikki Pitäjämäki – yksi tunnollisimmista aidon sotahistoriatyön tekijöistä – on poissa. Hänen työnsä jäljet näkyvät vielä pitkään Kuhmon sotahistoriallisissa kohteissa ja ennen kaikkea siinä muistissa, jonka hän auttoi tallentamaan tuleville sukupolville.
Opin tuntemaan Heikin perustaessamme Rukajärven suunnan historiayhdistystä vuosituhannen alussa. Sain vuosien aikana nauttia yhdessä monien Kuhmoon matkanneiden ystävieni kanssa hänen asiantuntevista opastuksistaan erityisesti Jyrkänkoskella. Siellä hän tallensi myös veteraanihaastatteluita yhdessä ystäviensä, mm. Lauri Tiiliharjun kanssa.
Erityisesti mieleeni on jäänyt veteraani Eino Mustamon haastattelu. Eino Mustamo oli laulunopettajani. Tässä haastattelussa tuli esille Heikki Pitäjämäen poikkeuksellinen ammattitaito historiatiedon tallentajana ja aidon kokemuksen esiin tuojana.
Eino Mustamo kertoi (7.7.2001) Talvisodan Kuhmon taisteluista ja siitä, kuinka yhdestä komppaniasta oli aselepopäivänä 13.3.1940 jäljellä enää viisi miestä. Hän kuvasi myös sodan alkua koskettavasti sanoilla: ”Meidät lähetettiin sotaan varustaumatta aivan kuin marjaretkelle.”
Kuhmossa tilanne oli suomalaisille joukoille erittäin tukala. Sodan loppuvaiheessa avuksi saapui myös Rukajärven suunnan komentaja, kenraalimajuri Erkki Johannes Raappana, jota me sotahistoriatyötä tekevät suuresti kunnioitamme. Hänen johtamansa Lieksan rintama oli jo joulun alla 1939 puhdistettu vihollisen joukoista. Mainittakoon myös, että Lieksan rintama oli maamme ainoa rintama, jossa vihollinen ei ollut Suomen vanhan rajan sisäpuolella sodan lopussa.
Heikki Pitäjämäen opastuksella sain olla mukana Rajakankaan kivellä, Hukkajärvellä ja myöhemmin myös Miinoan kivellä, jonne pystytimme Rukajärven suunnan taistelijoiden opasteita kesäkuussa 2011. Kuten tiedämme, Kainuun miehet taistelivat Jatkosodassa Rukajärven suunnalla ja ylittivät rajan juuri näiden paikkojen kautta.
Kuhmossa Suomen valtakunnan raja on kulkenut samalla paikalla jo Täyssinän rauhasta vuodesta 1595 lähtien.
Olin usein yhteydessä Heikkiin vielä myöhempinäkin vuosina. Viimeinen yhteinen projektimme liittyi Rukajärven rintamalla rakennettuihin asevelitaloihin. Olimme saaneet viitteitä siitä, että Kuhmossa olisi säilynyt tällaisia rakennuksia, ja käännyin asiassa Heikin puoleen. Hänen tietojensa avulla saimme koottua arvokasta lisäaineistoa ja selvitettyä näiden talojen sijainteja.
Tähän kokonaisuuteen liittyy myös merkittävä tarina Vuokatin Urheiluopiston synnystä. Vuokatin Urheiluopiston hallintorakennuksena toimii entinen Rukajärven rintaman Tiiksassa sijainnut upseerikanttiini – Rukahovi. Rakennuksen seinälle kiinnitettiin 30.11.2018 muistolaatta, ja samalla julkaistiin teos ”Rukahovin satumainen tarina”.
Heikki Pitäjänmäen asiantuntemus tuli vahvasti esille myös reserviläistyössä, missä hän merkittävästi auttoi seuraajiaan, mm. yhdistyksemme Rukajärven suunnan historiayhdistys ry:n varapuheenjohtaja Ossi Lainetta, joka pyysi esittämään omaisille osanoton terveiset.
Näiden muistosanojen päätteeksi haluan lausua vielä yhden asian.
Heikki Pitäjämäen saappaanjälkiä on vaikea jälkipolvien täyttää. Se veteraanikerronnan ja historian tallentamisen työ, jonka hän teki, olisi syytä säilyttää mahdollisimman tarkasti. Meillä vanhemmilla – ja erityisesti nuoremmilla sukupolvilla – olisi siitä paljon opittavaa.
Yhteenvetona totean, että on ollut erityisen arvokasta tuntea ihminen, joka tuntee asiansa mistä puhuu ja eikä aja omaa vaan yhteistä etua.
Laskimme tänään Heikki Pitäjämäen kunniaksi havuseppeleen, jonka sinivalkoisiin nauhoihin oli kirjoitettu:
“Heikki Pitäjämäen muistoa kunnioittaen.
Historia kirkastaa Isänmaalle sykkineen sydämen kilven.”
Rukajärven veteraanit,
Rukajärven suunnan historiikkitoimikunta,
Rukajärven suunnan historiayhdistys ry
ja Rukajärven Tiellä ry.
Tietoa ja muistioita mennyttä aikaa etsimässä Heikki Pitäjämäen kanssa yhteiseltä matkalta: Rukajärven tien opasteet rajalla mm. Kuhmossa: Esite: TÄÄLTÄ
YLE-dokumentti – Rukajärven tie – Puomi palasiksi: TÄÄLTÄ
Rukahovin tarina: TÄÄLTÄ
Kuvakaappaukset edellä:
TJT-30.5.2026