Talousneuvos Jouko Pennanen: Rukajärven suunnan taistelut 1941 – 1944 sekä Iisalmi ja Ylä-Savo

Jouko Pennanen: Rukajärven suunnan taistelut 1941 – 1944 sekä Iisalmi ja Ylä-Savo. Esitelmä liittyy Kuopion hiippakunnan piispan tarkastuksen yhteydessä Iisalmen Rukajärvi-keskuksessa 13.3.2015 pidettyyn tilaisuuteen.

Korven Kaiku –lehdessä on valokuva kenraali Erkki Raappanasta, hänen esikunnastaan,  Rukajärven suunnan  sotureista, sekä seuraavaa tekstiä: ”14. Divisioonan kotiuttamisparaati pidettiin Repolassa kahdessa erässä 20 ja 25.9.1944.”  ”Kenraalimajuri Raappana ei suostunut nousemaan rakennetulle korokkeelle vaan halusi olla miestensä tasolla.”

Talousneuvos Jouko Pennanen esitelmä Iisalmen kulttuurikeskuksessa pidetyssä Rukajärvi-seminaarissa syyskuussa 2013.
Kuva Talousneuvos Jouko Pennanen esitelmä Iisalmen kulttuurikeskuksessa pidetystä Rukajärvi-seminaarista syyskuussa 2013.

Kuva ja kuvateksti kertovat  siitä yhteishengestä, mikä on ollut leimallista Rukajärven suunnan taisteluille ja taistelijoille vuosina 1941 – 1944. Sotaa alettiin kutsua korpisodaksi, divisioonaa korpidivisioonaksi, komentajaa korpikenraaliksi ja sotilaita korpisotureiksi.  Sodan jälkeen kirjoitti iisalmelaisen tykistönkapteenin Erkki Matilaisen (III/KTR18) lähetti, tykkimies Arvo Kettunen esimiehestään: ”Hän oli kuin kuka tahansa meistä.” Korven Kaiku sisältää pysäyttävän valokuvan ja puhuttelevan tekstin  ankaran sodan ajoittaen myös inhimillisistä kasvoista: ”Alik. Makkonen kantaa haavoittunutta venäläistä sotilasta Pallon taistelun jälkeen.”

Rukajärven suunnalla taistellut 14. Divisioona perustettiin Maaselän ( Maanselän ) sotilasläänin alueella. Divisioonan esikunta perustettiin  Kajaanissa, komentajana  eversti, sittemmin kenraalimajuri Erkki Johannes  Raappana  ( 1893 – 1962 ).  Jo 18.6.1941 oli Divisioona saanut Päämajan käskyn, jonka mukaan se tuli toimimaan suoraan Päämajan eli ylipäällikkö Mannerheimin alaisena.  Reserviläisensä Divisioona sai Kainuun ja Iisalmen suojeluskuntapiirien alueilta  Ylä-Savosta, Kainuusta ja Pielisen Karjalasta. Päällystöä oli myös muualta Suomesta.

Isäni joukkueenjohtaja, luutnantti Väinö Armas  Suvivuo ( 1917 – 1985 ) oli kotoisin Haminasta.

Suvivuo oli moninkertainen pika-aitojen Suomen mestari, joka Helsingin olympialaisissa 1952 kantoi Suomen lippua.  Hyökkäysvaiheen alussa Divisioonassa palveli noin  25 000 miestä ja 1 000 naista.

Vuonna 1941  Iisalmen suojeluskuntapiirissä oli Pyhäjärvi mukaan luettuna 80 000 asukasta, Iisalmen kaupungissa ja maalaiskunnassa yhteensä 16 000 asukasta, kaupungissa 3 600 ja maalaiskunnassa 12 500.

Everstiluutnantti Lauri Kumlin  ( 1899 – 1969 ) on vuonna 1950 julkaissut teoksen ”Rukajärven suunnan taistelut”, jossa hän käsittelee lähinnä JR ( jalkaväkirykmentti ) 52:n osuutta.  Kumlin palveli Rukajärvellä I pataljoonan komentajana.  Hän  kirjoittaa, että ”JR52 joutui aina toimimaan taistelujen polttopisteessä ja on siten pysyvästi piirtänyt nimensä Rukajärven suunnan taistelujen historiaan”. Jalkaväkirykmentti 52   oli yläsavolaisrykmentti. Esikunta, esikuntakomppania  ja  kaksi tykkipatteristoa  ( III/KTR 18, komentajana majuri, sittemmin everstiluutnantti  E. Hartikainen  sekä Rask.Psto29, komentajana kapteeni, sittemmin everstiluutnantti L. Kaje ) perustettiin  Iisalmen kaupungissa ja Iisalmen maalaiskunnassa; Sukevalla perustettiin  Tyk.K eli tykkikomppania, Sonkajärvellä  kolonna  ja Nurmeksessa  Krh.K  eli kranaatinheitinkomppania. Pataljoonia ja komppanioita perustettiin Ylä-Savon kunnissa seuraavasti: Rautavaaralla rykmentin I pataljoonan 1. K, Varpaisjärvellä  2. ja 3. K ja Sonkajärvellä 1. KKK eli 1. konekiväärikomppania.

Rykmentin II pataljoona perustettiin Lapinlahdella  eli 4. K, 5. K, 6. K ja 2. KKK.

Pielavedellä  perustettiin III pataljoona eli 7. K, 8. K, 9. K ja 3. KKK.

Kiuruvedellä  perustettiin Kev.Os. 2 ( KevytOsasto 2 ).

Rykmentin ensimmäinen komentaja oli eversti Kaarlo Raunio. Hänen jälkeensä rykmentin komentajia olivat everstit Joose Hannula, Kai Savonjousi ja Lauri Könönen.

Divisioona piti asemansa jatkosodan loppuun saakka.  Ylipäällikön nimitettyä Divisioonan komentajan  Erkki Raappanan 3.8.1941 Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim–ristin ritariksi, mainitaan nimitysasiakirjoissa  ”taitavalla johdolla suoritetut sotatoimet erittäin vaikeissa erämaaolosuhteissa Itä-Karjalassa”.

Korpisotureiden  kestämistä ja jaksamista  edesauttoivat erinomaiset erätaidot, aseveljeys, yhteenkuuluvuuden tunne,  lottakanttiinit, sauna ja huumori. Vihollinen ei ollut vihollinen, vaan ”vihulainen”. Tärkeitä olivat yhteydet kotiin ja kotiseudulle. Pataljoonankomentaja   Kumlin  kiittää  muistelmissaan  rykmentin papiston hengellistä työtä, kenttähartaus – ja ehtoollistilaisuuksia. Yläsavolaiset reserviläiset olivat neuvokkaita,  kovakätisiä ja käteviä  käsistään. Korpisoturi  Laukkasen tekemä purilas havaittiin käytännölliseksi. Esikuntakomppanian iisalmelainen päällikkö Sakari Satamo kirjoittaa  kirjassaan,  ”Vienan saloilta ja vesiltä” ( 1972 ) – ”isosta sotasavotasta”.  Seuraavat viestit ”sieltä jostain” on kirjoittanut TK–kirjeenvaihtaja Lasse Jaakkola, TK- on lyhennys sanasta tiedotuskomppania (Lähde: Koljonvirta, Iisalmen suojeluskuntapiirin lehti, lokakuu-marraskuu 1941): ”Tulilinjoilla sanotaan. Tykit jyrähtelevät, ammukset räjähtelevät, mutta kiuas kihisee suloisesti.”

TK-rintamakirjeenvaihtaja Sampsa Korpela pakinoi ”Savolaisista sotapoluilla” ( Koljonvirta lehti, elokuu-syyskuu 1941 ),  kirjoittaen savolaisten luontaisesta huumorista: ”Mutta savolaiset eivät ole ainoastaan rohkeita, sitkeitä ja hyvähermoisia, he ovat myös aina hyväntuulisia… Sillä mikäpä sen parempaa hermolääkettä kuin mehevä huumori.” Ja hän kertoo  parin varpaisjärveläisen sotilaan  – pommien putoillessa  lähelle lottakanttiinia ja lottien ja hänen itsensä ”laittautuessa liukkaasti maahan” – rauhallisesti  ”vakavissaan tokaisemasta” tilannekatsauksesta:

  • ”Äkkiraakasevvoo tämä sotailimasto.”

Hyökkäysvaiheen jälkeen syksyllä 1941 Ylä-Savon kunnat ja seurakunnat ja muut yhteisöt lähettivät tervehdyksensä rintamalle yleensä otsikoin ”kotiseutu tervehtii poikiaan”. Seuraavassa  kiuruvetisten tervehdys: ”Kiuruveden rintamamiehet. Kotiseutu tervehtii Teitä kiitollisena ja rakkaudella.

Teitä muistetaan. Jumalan varjelus levätköön yllänne. Kiuruveden kunta.”

Viime sodissamme 1939-1945 kaatui yli 94 000 suomalaista, joista naisia 383, heistä lottia 283. Siviilejä kuoli 2 700 ( Lähde: Ari Uino, Sotiemme veteraanit, SKS, Helsinki 2014 ).

Sodissamme haavoittui 200 000 suomalaista. ”Pysyvän vamman” sai  96 000 suomalaista, naissotainvalideja oli yli 500 ( Lähde: Sotainvalidien Veljesliitto ).

Tämä  vuosi  on valtakunnallisen Sotainvalidien Veljesliiton 75–vuotisjuhlavuosi.

Veljesliiton juuret ovat Ylä-Savossa  Iisalmella,  sotainvalidien keskinäisissä keskusteluissa Runnin terveyskylpylässä  kesäkuussa 1940. Veljesliitto perustettiin Jyväskylässä 18.8.1940.

Osana juhlavuotta 2015  julkaistaan tohtori ( VTT ) Irmeli Hännikäisen tutkimus sotiemme sotainvalideista ja veteraaneista, nimeltään  ”Sota ihmisessä”.

Rukajärven suunnan historiayhdistyksen edustajat  Tenho Tikkanen ja Ossi Laine ovat ystävällisesti lähettäneet käyttööni tietoja Rukajärven suunnalla kaatuneista.  Yläsavolaisia kaatui seuraavasti: Iisalmen kaupunki 26, Iisalmen maalaiskunta 74, Keiteleen kunta 26, Kiuruveden kunta 114, Lapinlahden kunta 96, Pielaveden kunta 140, Rautavaaran kunta 43, Sonkajärven kunta 78, Varpaisjärven kunta 87 ja Vieremän kunta 18, yhteensä  702  kotiseutumme  sankarivainajaa.

Rukajärven suunnalla kaatui 4 teologian ylioppilasta: Johannes Hakalahti, Väinö Kulmala, Viljo Paasikivi ja Jonas Vasunta.   Hollolassa 20.1.1917 syntynyt teologian ylioppilas, alikersantti Viljo Albert Paasikivi  taisteli  Rukajärven suunnalla ryhmänjohtajana kiuruvetisten KevytOsasto 2:ssa, kaatuen partiokahakassa Ontrosenvaarassa 20.10.1941. Hän lepää Kiuruveden sankarihautausmaalla. Hänen vanhempansa  olivat   Hilda Tikkanen ja kansakoulunopettaja Frans Paasikivi.

Rukajärvellä kaatui myös Kuopiossa  23.3.1919 syntynyt sotilaspastori Maunu Vilho Kerkola ( entinen Kröger ).   Maunu Kerkola  kävi keskikoulun ja lukion Iisalmen yhteislyseossa, kirjoittaen ylioppilaaksi keväällä 1938. Hän lähti opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistossa. Rukajärven suunnalla vänrikki, sittemmin  luutnantti Kerkola palveli joukkueenjohtajana ja vuodesta 1943 tykkipatteriston ( III/KTR18 ) sotilaspastorina. Hän haavoittui 19.6.1944 ja kuoli seuraavana päivänä kenttäsairaalassa Rukajärvellä. Hän lepää Iisalmen sankarihautausmaalla ( vanhalla eli Kustaa Aadolfin kirkon hautausmaalla ). Hänen vanhempansa olivat  Inga Eskelinen ja rakennusmestari Pekka Kerkola ( entinen Kröger ).

Talvisota päättyi tasan  75 vuotta sitten. Jatkosota päättyi runsaat 70 vuotta sitten, 4.9.1944.

Isäni kertoi, että kun aseet vaikenivat myös Rukajärven etulinjoilla,  nousi etumaastosta ”naapurin” juoksuhaudasta  suomea puhuvia Puna-armeijan sotilaita, jotka tarjosivat hänen ryhmälleen savukkeita  ja sanoivat:  – ”Te lähdette kotiin, me lähdemme Germaniaan.”  Yläsavolaisrykmentti marssi jalan Rukajärveltä Sotkamon, Sonkakosken, Vänninmäen ja Soinlahden kautta Iisalmelle, Lapinlahdelle, Varpaisjärvelle ja Pielavedelle. Pielavedelle saakka marssineet Pielaveden, Kiuruveden ja Keiteleen miehet kotiutettiin 16.11.1944 ja kuljetettiin kuorma-autoilla kotipaikkakunnilleen.

Jatkosota on päättynyt ja kotimatka jalan marssien on alkanut. Ensin Rukajärveltä Jukolan Mottiin, josta jalan Lieksaan ja lopuksi Vuokatista Pielavedelle yhteensä matkaa kertyy 462 km.
Jatkosodan päätyttyä kotimatka jalan marssien.  Ensin Rukajärveltä Jukolan mottiin, josta jalan Lieksaan ja lopuksi Vuokatista Pielavedelle yhteensä matkaa kertyy 462 km.

Luutnantti Wiljo Rönkkö kirjoitti: ”Jalat olivat lujilla… Matkaa oli noin kahden kuukauden aikana kertynyt viitisensataa kilometriä.” Iisalmessa, Savonkadun ja Pohjolankadun risteyksessä, ohimarssin ottivat vastaan eversti Lauri Könönen ja Iisalmen kaupunginjohtaja Ilmari Niskanen.