Erkki Susi on Rukajärven suunnalla toimineen 14. D:n esikuntapäällikön everstiluutnantti Sulo V. Suden poika, joka sai Päämajasta v. 1943 kesällä luvan matkustaa isänsä luokse Rukajärvelle.
Erkki Suden Rukajärvellä käynnistä oli kulunut 70 vuotta. Nyt hän vieraili lapsuutensa maisemissa Rukajärvellä yhdessä Rukajärven suunnan historiayhdistyksen jäsenten Reijo Pulkkisen ja Tenho Tikkasen kanssa ”kadonnutta aikaa etsimässä”.
Hän oli Rukajärvellä kahtena kesänä vuosina 1943 ja 1944. Viimeisenä kesänä hän palasi rintamalta viimeisessä kolonnassa 3.8.1944 ennen kuin vihollisen joukot katkaisivat Rukajärven suunnan joukkojen huoltotien Ontrosenvaarassa 4.8.1944.
Edellinen kolonna joutui partisaanien hyökkäyksen kohteeksi. Siinä haavoittui useita henkilöitä. Erkki Suden oli määrä lähteä tuon hyökkäyksen kohteeksi joutuneen kolonnan kyytiin, mutta siitä hän hiukan myöhästyi hyvästellessään tuttaviaan.
Kesällä 1943 hän oli siis 9 vuotias (s. 5.3.1934- ). Hän matkusti yksin Helsingistä junalla Joensuuhun, josta matkaa jatkettiin isän kanssa lentokoneella, joka käväisi tervehtimässä Ylipäällikön Metsästysmajaa Repolan Lieksajärven Keihäsniemessä. Kone kallisteli majan päällä ja pihamaalle rientäneet sotilaat vilkuttivat terveisensä. Sota-arkiston lentopäiväkirjasta löytyy tieto, että kone oli suorittanut partiolennon, ei mitään yksityiskohtia.
Silloisessa Tiiksin kylässä Rukajärven joukkojen esikunnassa nuorukainen sai osallistua osin lähetin, postinkantajan ja puhelunvälittäjän tehtäviin. Esikunta oli vajaan 20 kilometrin päässä etulinjoista, josta suunnasta kantautui jatkuva tykin jylinä. Oleskelu tuntui silti turvalliselta, eikä esikunta-alueella vihollisuuksia esiintynyt. Erkki Susi kertoo saaneensa suoraa tietoa taisteluista isänsä luona päivittäin vierailleilta korkeilta upseereilta – ovenraosta. Tämä johtui siitä, että hän asui isänsä kanssa samassa komentokämpässä aivan komentaja Raappanan komentopaikan vieressä Novinkajärven rannalla. Erkin isän peitenimi oli ”Ahma” ja häntä kutsuttiin Pikkuahmaksi. Hän muistaa tarkalleen esikunnan määräyksen, jonka se antoi Pallon taistelun aloittamisesta 27.6.1943. Määräys tykistövalmistelusta oli jännittävä kokemus nuorelle 9-vuotiaalle pojalle. Esikunta tiesi tarkalleen vihollisen liikkeet, joiden perusteella hyökköysmääräys annettiin.
Haikeat muistot palaavat mieleen Erkki Suden kävellessä isänsä komentopaikan ohi Novinkajärven rantaan, jossa hän vietti vapaa-aikaansa kalastellen ja komentajan karhunpentuja syötellen tarkalleen 70 vuotta sitten. Kävellessä hänen mieleensä palaa karhunpentujen hunajan maiskuttelu, jota hän onnistuneesti matkii. Paluumatkalla tien oikealta puolen löytyisi suuren kuusen juurelta kaivonpaikka. Tuore pajunoksa näytti paikan, nyt tuota kuusta ei ollut kaivonpaikkaa osoittamassa. Muutenkin kylä oli kokenut suuren muutoksen. Ihmiset olivat ystävällisiä. Novinkajärven rannan talossa, aivan Erkin sota-aikaisen asuinpaikan naapurissa juotiin tsaijut kesken kiireisen talomaalauksen.
Erkki Suden muistissa ovat hänen vierailunsa Raappanan majalla Rukapirtillä ja saunominen hänen saunassaan. Esikuntarakennus oli välittömässä läheisyydessä ja Rukahovin jyhkeä rakennus seisoi kivenheiton päässä Erkki Suden asuinpaikasta. Nuoreen Erkkiin suhtauduttiin kuin vertaiseen, joten hän saattoi päästä komentajan saunaseuraksi. Hän kertoo saunoneensa myös upseerisaunassa, aliupseerisaunassa ja saunoneensa jopa lottien kanssa. Näin hänestä tuli todellinen Rukajärven saunakulttuurin asiantuntija.
Tiiksjärven lentokenttä sijaitsee liki kolmenkymmenen kilometrin päässä Raappanan esikunnasta kotisuomeen päin. Tiiksjärvellä hän kävi ratsastamassa lennoston komentajan pojan kanssa, joka oli hiukan vanhempi. Ratsuna hänellä oli valkoinen komea lämminveri-hevonen, joka kerran jätti hänet salolle. Siltä reissulta tultiin jalan ja se jäikin viimeiseksi ratsastusmatkaksi.
Yhtä lailla mielessä on matka Rukajärven kauppalaan, lähelle etulinjaa ja saipa hän kerran käydä JR 52 komentajan eversti Lauri Könösen johtamien joukkojen etulinjan juoksuhaudassakin. Vartiosotilas varoitteli, että pysy matalana. Vihollisen asemat olivat aivan muutaman sadan metrin päässä.
Välittömästi muistorikkaan ja tiiviin Rukajärven matkan jälkeen Erkki Susi halusi vierailla myös Lieksassa juuri avatussa Rukajärvikeskuksessa, jonka nähtävyyksiin hän tutustui perusteellisesti. Rukajärven historiayhdistyksen puheenjohtajan opastuksella mentiin Rukajärven tielle, jota myöten hän teki sota-aikaiset Rukajärven matkansa rintamalle. Pysähdys Rukajärven tien taistelupaikoilla Jukolan Motissa ja Kivipuron Rajavartioasemalla päättyi Lieksan rautatieasemalle puolenyön jälkeen. Tuon vaiherikkaan päivän aikana tehtiin matkaa Rukajärven etulinjoilta Ontajoen takaa – Rukajärven tiehaaran tykille, sitten kuljettiin silloiseen Tiiksin kylässä sijainneen komentopaikan kautta Ontrosenvaaraan, yli Tsirkka-Kemijoen, Kostamukseen ja Varttiuksen kautta, Iisalmeen, jossa Reijo Pulkkinen asuu, sieltä edelleen Lieksaan Rukajärven tielle matkaa oli kertynyt yhden vuorokauden aikana 800 kilometriä.
Suunnan komentaja E.J. Raappana luovutti nuorelle Erkki Sudelle muistoksi suurikokoisen Rukajärven rintaman tunnuksen – R-merkin. Se oli komentajan tunnustus hänen työstään Rukajärven rintamalla.
Jokaiseen muistoesineeseen liittyy tarina, parhaisiin useampia, kuten tästä edellä olemme saaneet kuulla. Rukajärvikeskus ja sinne tallennetut muistelmat muodostavat valtavan kokonaisuudeen, jota tämä Rukajärven rintaman nuorimman veteraanin matkakertomus mielenkiintoisella tavalla täydentää.
Nykyisin Erkki Susi asuu Teneriffalla.
Kiitos Erkki Simo Sudelle miellyttävästä matkaseurasta.
Matkakertomuksen laativat: Reijo Pulkkinen ja Tenho Tikkanen
Erkki Susi laati esikunta-alueen kartan jo rintamalla ollessaan. Isä totesi kartan nähtyään, että pane tiedot mieleesi ja hävitä kartta. Esikunta-aluetta ei saanut turvallisuussyistä karttapiirroksin kuvata.
J.K. Pentti Lehtinen toimi everstiluutnantti Sulo V. Suden lähettinä ja hän kirjoittaa sota-aikaisessa muistelmateoksessaan seuraavasti:
Vuosi 1943: ”Kenraali täyttää 50-vuotta, on suuret juhlallisuudet. Juhannus, kesän suurin juhla menee täällä rauhallisesti, niin kuin muutkin päivät. Everstin poika on tullut tänne kesää viettämään. Suloinen velikulta, kiistelemme ja pidämme lystiä, uimme ja otamme aurinkoa. Heinäkuun lopulla ukko lähtee lomalle viikoksi. Vietän silloin kesälomaa minäkin ja hoidan poikaa, joka jäi tänne.”
Vuosi 1944: Merkintä 7.6.1944 kohdalla: ”Metsästelin Erkin kanssa rottia, hurjan jännää hommaa, voi kun olimme ylpeitä osuessamme yhteen, se kun huusi hirveästi. Erkki saa aina minutkin innostumaan lapsuuden aikaisiin leikkeihin.”
Mainittakoon, että esikunta maksoi rotista tapporahaa.