Ote puheesta: Arvoisat veteraanit,

Kiitämme kutsusta saapua tähän perinteiseen veteraanitapaamiseen, mikä onkin kohdallamme peräjälkeen jo kuudes kerta.

Te arvoisat veteraanit, olette kokoontuneet yhteisiin tapaamisiinne vuodesta 1973 ja tämä on peräti 43. kerta. Mikään Rukajärven suunnan joukko-osasto ei ole päässyt lähellekään näihin mittoihin, vaikka Rukajärven suunnan veteraanien perinnetyö on maamme parhaimmistoa.

Kiitämme yhteistyöstä ja osallistumisestanne viimesyksyisiin juhlallisuuksiin, joihin kuului höyryjunamatka Kiuruvedeltä Lieksaan. Te arvoisat veteraanit teitte siitä todellisen ikimuistoisen juhlan. Parhaat kiitoksemme vielä kerran.

Yhteinen toiveemme matka Rukajärvelle entisille taistelupaikoillenne toteutui edellisenä kesänä ja vuonna 2012 järjestimme täällä Lappajärvellä upean seminaarin valokuvanäyttelyineen.

Yhteiset tapaamiset jatkuivat Teidän täyttäessänne 90-vuotta ja edelleen yhteytemme säilyy. Otamme kutsunne vastaan kiitollisina. Kiitollisina myös siitä, että Te kestitte vaikeat sotavuodet ja maamme säilytti itsenäisyytensä. Teidän sodat kokeneen sukupolven ansiota on myös se, että sotakorvaukset maksettuanne nostitte maamme taloudelliseen kukoistukseen ja loitte ulkosuhteet, jotta rauha rajoillamme on säilynyt.

Meillä nuoremmalla sukupolvella on suuri kunnia jatkaa Teidän veteraanien itsenne käynnistämää perinnetyötä, tarinoidenne tallentamista ja perinneaineiston keräystä.

On asioita, joita kuunnellaan korvilla. On asioita, joita kuunnellaan silmillä. Ja on asioita, joita kuulee vain sydämellä, myötäelämisellä.

”Tuntemattomaksi” jääneen kirjoittajan tekstin sisältö antaa vastauksen siihen kysymykseen, miksi yhdistyksemme on perustettu.

 Sanotaan, että aika kultaa muistot. Tämä vanha sananparsi helpottanee meitä kaikkia näkemään miten vaikeita päätöksiä maamme johto ja koko kansa joutuikaan sotavuosina tekemään. Sotahistorioitsija Tauno Oksasen yhdistyksemme nettisivulla julkaistu Kansallisen veteraanipäivän juhlapuhe sisältää erinomaisen yhteenvedon tuosta ajasta maamme historiassa.

Jokainen voi Tauno Oksasen esitelmään tutustua, mutta yhteenvetona lainaan muutamaa juhlaesitelmän kohtaa:

– ”Sotiemme päämäärä oli itsenäisyyden säilyttäminen.” …  – ”Päämäärän saavuttaja ei voi olla häviäjä …”  – ” Viimeistään entisen Neuvostoliiton arkistojen avauduttua selvisi lopullisesti, mikä olisi ollut Suomen ja suomalaisten kohtalo ilman peräänantamatonta puolustustaistelua …”  – ”Suomi joutui talvisotaan tilanteessa, jossa suurvallat valmistautuivat toisen maailmansodan taisteluihin valtaamalla suoja-alueita ja lähtöasemia täysin häikäilemättömästi.”

– ”Suomalaisten moraali ja oikeustaju eivät ymmärtäneet, että Neuvostoliitto voisi sotilaallisella hyökkäyksellä ottaa vaatimansa suoja-alueet ja tukikohdat haltuunsa – puhumattakaan koko maan miehittämistä ja Suomen kansan eliminointia. Pienet Euroopan maat miehitettiin toinen toisensa jälkeen voimalla ja kun Puolakin vallattiin muutamassa viikossa, syksyllä 1939 vallalla oli yleinen alistuminen suurten edessä.”

– ”Silloin mustan Euroopan pohjoiselle taivaalle syttyi kirkas tähti, jota koko maailma seurasi henkeään pidätellen 105 päivää. Pieni, noin 3,5 miljoonan asukkaan Suomi ryhtyi järkähtämättä taistellen puolustautumaan lähes 200-miljoonaisen Neuvostoliiton oikeudetonta hyökkäystä vastaan estäen suurvallan suunnitelman toteutumisen. Tänään tiedämme mikä se suunnitelma pääpiirtein oli. Koko Saksan varustautumisen ajan Neuvostoliitto valmistautui mahdolliseen sotaan sitä vastaan ja tähän kuului sotilasstrategisen tilanteen parantaminen valtaamalla tukikohtia, satamia ja alueita Itämeren ja mahdollisesti Pohjois-Atlannin rannikoilta. Yllättävä yhteistyösopimus Saksan kanssa helpotti asiaa ja samalla pienet maat jaettiin suurten etupiireihin. Tukikohtien ohella suunniteltiin samalla liittää uusia Neuvostovaltioita suureen kommunistiseen perheeseen. Baltian maat eivät vastustaneet suurta suunnitelmaa ja kun Suomi ei taipunut heti, päätettiin asia hoitaa aseilla ja nopeasti. Suomen valtaamisen laskettiin kestävän noin kaksi viikkoa. Suomen miehittämisen lisäksi suunnitelmiin kuului väestön hajauttaminen ja ainakin osittainen tuhoaminen. Neuvostoliiton alueella oli talvisotaa varten useita suomalaisille tarkoitettuja vankileirejä.

– ”Suomen armeijan äärimmäisen sitkeä puolustautuminen esti Neuvostoliiton suunnitelmat ja pitkittynyt sota alkoi kääntyä maailmanpoliittisesti hyökkääjää vastaan ja operaatioaika loppui. Suomen menestyksellinen taistelu talvisodassamme aiheutti useita toisen maailmansodan kulkuun vaikuttaneita seurauksia. Suomi tuhosi Neuvostoliiton Puna-armeijan sotilasmaineen ja pakotti sen suuriin koulutuksellisiin, taktisiin ja aseteknologisiin uudistuksiin. Saksa päätti lopullisesti hyökkäyksestä Neuvostoliittoon, operaatio Barbarossan, koska se oletti suomalaisten taistelun perusteella vastassa olevan ”savijaloilla seisova jättiläinen”. Talvisodan opetuksista paranneltu Puna-armeija oli saksalaisille aivan muuta kuin savijalka- jättiläinen. Harvemmin ajatellaan, että Suomi esti sodan leviämisen Skandinavian alueelle keväällä 1940 kieltäytymällä Englannin ja Ranskan avusta. Näiden joukot olivat nimellisesti tulossa Suomen avuksi, mutta päätarkoitus oli vallata Kiirunan alue, josta Saksa sai sen asetuotannolle tärkeitä raaka-aineita. Jos Suomi olisi pyytänyt länsiapua virallisesti maaliskuun alussa 1940, Saksa olisi puuttunut välittömästi tilanteeseen ja maailmansodan painopiste olisi siirtynyt Pohjolaan. Saksa varmisti keväällä 1940 tilanteen valtaamalla Tanskan ja Norjan. Eräs tärkeä tekijä oli se, että Suomi osoitti taistelullaan puolustautumisen kannattavan. Tästä esimerkistä useat sotaan joutuneet valtiot ottivat oppia ja esimerkiksi Englanti rohkaistui jyrkkään puolustukseen Saksaa vastaan kesällä ja syksyllä 1940.”

– ”Suomi jäi talvisodassa maailman myötätunnosta huolimatta eristettynä käytännössä yksin ja Moskovan rauha tehtiin viime hetkellä romahduksen kynnyksellä. Tärkein – vapaus ja itsenäisyys säilyivät, mutta suurvallan yksipuolisen sanelurauhan pienentämällä ja ahdistamalla Suomella ei ollut talvisodan jälkeisessä tilanteessa mitään mahdollisuutta pysyä erillään seuraavasta sodasta – jatkosodasta. Asiasta on vuosikymmenien aikana esitetty monenlaisia ”ajopuuteorioita”, mutta totuus on se, että jos Suomen armeija ei olisi ryhtynyt taistelemaan Suomen alueella, sen olisivat tehneet Saksa ja Neuvostoliitto. Suomi ei olisi siihen aikaan myöskään selvinnyt eristettynä hengissä eikä miehittämättömänä ilman Saksan tukea.”

– ”Suomen selviytyminen jatko- ja Lapin sodista suursodan myllerryksessä säilyttäen itsenäisyytensä ja itsemääräämisoikeutensa oli vertaansa vailla oleva saavutus. Tämä onnistui taitavan poliittisen ja sotilaallisen johdon ansiosta – mutta sen mahdollisti koko kansan tuella uskollisesti ja urhoollisesti taistellut Suomen armeija. Eräs sotien jälkeinen rehellinen katsaus poliittisista ja sotilaallisista ratkaisuista kertoo tämän pelkistetysti: ”Tehtyjä ratkaisuja on jokaisessa vaiheessa ohjannut tahto säilyttää maamme vapaana ja itsenäisenä, pyrkimys johtaa se suursodan läpi niin, että se ei joutuisi miehitetyksi eikä myöskään suurvaltojen taistelutantereeksi. Suurvaltojen voimasuhteista riippuen ovat ratkaisut olleet erilaisia, mutta jälkeenpäin katsoen emme voi väittää, että ne kulloisenkin tilanteen huomioon ottaen olisivat olleet vääriä”.

– ”Lopullisesti Neuvostoliitto arvioi kesällä 1944 talvisodan tapaan suomalaisten puolustuskyvyn väärin – onneksi. Se keskitti suurhyökkäykseensä niin valtavan voiman, että sillä varmasti piti lyödä Suomen armeija ja pakottaa ehdottomaan antautumiseen. Mutta suomalaiset taistelivat jälleen käyttäen tehokkaasti Saksan aseavun hyväkseen ja saavuttivat torjuntavoitot, jotka poistivat antautumisvaatimukset ja mahdollistivat aselevon sekä välirauhan itsenäisenä kansakuntana. Mutta vielä välirauhan jälkeen Suomi joutui kiirastuleen. Välirauhan ehdoissa määrättiin, että saksalaiset joukot on ajettava maasta kahdessa viikossa ja ellei se onnistu, joukot oli internoitava ja sotilasvoimin karkotettava. Suomen armeija oli tämän ohessa kotiutettava ja saatettava pääosin 1.1.1939 vastaavaan vahvuuteen kahden ja puolen kuukauden aikana. Jos Suomen armeija ei pysty toteuttamaan näitä ehtoja, sen tekee Puna-armeija. Jokainen tietää, mitä se olisi merkinnyt. Suomalainen sotilas joutui vielä väistämättä sotaan – nyt vanhaa aseveljeä vastaan. Mutta senkin hän teki samalla velvollisuudentunnolla ja päättäväisyydellä kuten aikaisemmissa sodissa.”

– ”Harvemmin on ajateltu, että Suomi saavutti taistellen ja valtioviisain päätöksin rauhan viime hetkellä. Myöhemmin samaan pyrkineillä ei ollut edes neuvottelumahdollisuuksia ja mm. Itävalta sai valtiolliset oikeutensa vasta vuonna 1955. Ankaraa tilannetta ennen aselepoa Neuvostoliiton kanssa kuvaavat hyvin presidentti-ylipääällikkö Mannerheimin Hitlerille 2.9.1944 lähettämän kirjeen sanat: ”Vaikka kohtalo ei soisikaan aseillenne menestystä, Saksa tulee kuitenkin yhä elämään. Samaa ei voida välttää Suomen kohdalta. Jos tämä tuskin nelimiljoonainen kansa sotilaallisesti voitettaisiin, lienee epäilemätöntä, että se karkotettaisiin maasta ja hävitettäisiin sukupuuttoon. Tällaisen uhan alaiseksi en voi kansaani päästää”.

Näin Tauno Oksanen.

Emme tunne miten Hitler suhtautui Ylipäällikkömme 2.9.1944 hänelle lähettämään kirjeeseen, mutta en malta olla kertomatta sitä, mitä Stalin lausui maamme johdolle 6.4.1948 YYA-sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa, josta luen otteen Sotilasaikakauslehdessä 11/71 julkaistusta kenraaliluutnantti Väinö J Oinosen kirjoittamasta kirjoituksesta. (Ote Sotilasaikakauslehti 11/71).

”Vaikka en ole varsinaisesti sotilas”, voin sanoa, että meidät sotilaat rauhanaikana helposti unohdetaan, mutta sodan aikana kaikki riippuu meistä. Sellaista maata, jolla on huono armeija, ei kunnioita kukaan, mutta sellaista maata, jolla on hyvä armeija, kunnioittavat kaikki. Kohotan maljani Suomen armeijalle ja sen täällä oleville edustajille kenraali Heinrichille ja kenraali Oinoselle.”

Maassamme on valitettavasti unohdettu viimesotien veteraanikokemuksen kautta saatu opetus. Me emme voi luottaa vieraaseen apuun, vaan meidän on huolehdittava omasta uskottavasta puolustuksestamme. Suomi ei ole vaaraksi naapureilleen, mutta se ei ole niin sinisilmäinen typerys, että sen maaperää käytettäisiin viekkaudella vieraisiin tarkoituksiin ei millään verukkeella.

Mikäli Mannerheim olisi hyväksynyt 1940 liittoutuneitten suoranaisen avun, Jatkosodan taisteluitten päänäyttämö olisi siirtynyt Suomen maaperälle, kuten Oksanen esitelmässään toteaa.

Kiitämme koko sodan käynyttä sukupolvea uhrauksistanne, joka nosti työllään, sotakorvaukset maksettuaan maamme vapaana kansakuntana ja ilman ulkopuolisten apua syvästä rotkosta ja sen jälkeen ennen näkemättömään vaurauteen.

Lopuksi toivotamme Teille ÄIDEILLE HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ, ÄIDEILLE, jotka kantoivat suuren vastuun kotirintamasta raskaina sotavuosina. Lausumme onnentoivotukset nuoren Timo Turusen ”ÄIDEISTÄ PARHAIN” laulun sanoin.

Lappajärvellä  9.05.2015

Tenho Tikkanen

Puheenjohtaja