Yksi tämän kesän liikuttavimmista kokemuksista on ollut nähdä, kuinka innokkaasti nuoret ovat lähteneet mukaan Lieksan Rukajärvi-keskuksen talkootyöhön. Eikä yksin Lieksan, vaan myös Kiuruvedellä on nuori Kiia Pasanen oppaan palvelutehtävissä. Lieksassa haluaisimme jatkaa tunnollisen nuoren Teemu Kattilakosken kesätyötä.

Kerron pari esimerkkiä aivan tältä päivältä. Monola-viikolla Lieksan asemalle saapui reipas nuori talkoolainen, Ukko Huuhtanen (s. 4.1.2014). Hän ei tullut vain katsomaan, mitä asemalla tehdään, vaan tarjoutui itse auttamaan. Hän oli hankkinut oman polttomoottorikäyttöisen ruohonleikkurin ja halusi leikata vuonna 1909 valmistuneen asemarakennuksen uuden Patsaspuiston nurmikon.

Kuvassa nuori talkoolainen Ukko Huuhtanen, hänet vastaanotti yhdistyksemme hallituksen jäsen Pertti Mulari. Kuva Camilla Kempas.

Ukko oli huomannut, että puisto kaipasi siistimistä. Kun kerroimme, että vastakylvetty nurmikko tarvitsee vielä aikaa kasvaakseen, sovimme työn tehtäväksi juuri ennen Lieksan Vaskiviikon alkua. Tavoitteena oli, että aseman ympäristö olisi parhaassa mahdollisessa kunnossa, kun kesän vieraat saapuvat Lieksaan.

Kun työ oli tehty, ehti nuori mies kuvaan äidin historianompettaja Camilla Kemppaan kanssa. Ja vasta sitten aseman kahvionn nauttimaan talkookahveista. Kuva Pertti Mulari.

Erityisen liikuttavaa oli se, että Ukko muisti tarkasti yhteisen sopimuksemme. Hän otti itse yhteyttä ja kysyi, voisiko työ alkaa nyt välittömästi.

Maanantaiaamuna hän saapui paikalle täsmällisesti yhdessä äitinsä historianopettaja Camilla Kemppaan kanssa. Yhdistyksemme hallituksen jäsen Pertti Mulari ohjasi työn alkuun, ja ahkeran työrupeaman lomassa talkoolaiset nauttivat asemakahvion ”Aina tuoretta” -kahvit Pertin tarjoamina.

Tällaiset kohtaamiset antavat uskoa tulevaisuuteen.

Ukko on yksi yli kahdestasadasta vapaaehtoisesta, jotka ovat osallistuneet Lieksan kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rautatieaseman kunnostamiseen sen jälkeen, kun yhdistyksemme hankki kiinteistön 2.6.2024. Talkootunteja on kertynyt jo yli 10 000. Se on valtava määrä vapaaehtoista työtä yhteisen kulttuuriperintömme hyväksi.

Yhtä ilahduttavaa on ollut nähdä nuorten osallistuminen myös näyttelyiden rakentamiseen. Raappana Salin uutta näyttelyä olivat kokoamassa Jatta Kettusen lastenlapset yhdessä Ritva Kilpeläisen kanssa. Lapset tekivät työnsä innolla ja keskittyneesti. Heidän ilonsa oli tarttuvaa, ja samalla he tutustuivat maamme historiaan aivan käytännön työn kautta.

Meille on ollut tärkeää, että nuoret eivät ole vain sivusta seuraajia. Heidät on otettu mukaan täysivaltaisina talkoolaisina. Heidän ajatuksiaan on kuunneltu, heidän mielipiteitään on arvostettu ja heidän on annettu osallistua yhteisten ratkaisujen tekemiseen. Juuri siitä näyttää syntyvän aito innostus.

Lämmin kiitos kuuluu myös nuorten vanhemmille. Kodista saatu esimerkki näkyy vastuuntuntona, oma-aloitteisuutena ja haluna tehdä hyvää yhteiseksi parhaaksi. Sellaiset arvot kantavat pitkälle.

Paras tuki, jonka voitte antaa yli kahdensadan talkoolaisemme työlle, on tulla tutustumaan uudistettuihin näyttelyihimme. Sekä Lieksan Rukajärvi-keskuksessa että Kiuruveden Rukajärvi-keskuksessa näyttelyt on uudistettu kokonaan vapaaehtoisvoimin.

Kun käytte tutustumassa niihin, annatte samalla tunnustuksen jokaiselle talkoolaiselle – myös niille nuorille, jotka ovat osoittaneet, että suomalaisen kulttuuriperinnön vaaliminen kiinnostaa myös uutta sukupolvea. Se antaa meille kaikille syytä katsoa tulevaisuuteen luottavaisesti.

Luonnollisesti nuorten talkoolaisten kaulaan ripustettiin jo kovin tunnetuksi tullut ”Talkoomitali.”

Mitä tulee nuoren Ukko Huuhtasen käyntiin, hän lahjoitti äitinsä historianopettaja Camilla Kemppaan kanssa arvokkaat kunniamerkit. Ne eivät olleet pelkät merkit, vaan tietyn henkilön Sonkajärveltä kotoisin olleen Rukajärven rintaman veteraanin opettaja Lauri Komulaisen merkit. Tänään osasimme odottaa nuorta talkoolaista, mutta nämä merkit kyllä yllättivät meidät täysin. Tämä kohtaaminen veteraaniin liittyvien tarinoiden kera ansaitsee enemmän kuin talkoomerkin nuoren ja hänen äitinsä kaulaan ripustettavaksi. Kunnioituksemme on suuri. Tapaamisemme ei ole viimeinen, siitä uudesta tapaamisesta on jo sovittu.

Nuoren talkoolaisen arvokkaan lahjoituksen takaa paljastui upea tarina. Lauri Kumpulaisen kunniamerkit olivatkin tunnetun miehen merkit. Nyt ne on asetettu tarinan kera kunniapaikalle Lieksan Rukajärvi-keskuksen Raappana Salin vitriiniin. Kuva Pertti Mulari.

Nuoren Ukko Huuhtasen lahjoitus toi esille merkkihenkilön veteraani Lauri Kumpulaisen myötä hienon tarinan. Rintamalla oli puhuttu siitä, että sotaan osallistuneet veteraanit saisivat sodan jälkeen omaa maata mihin voi rakentaa oman tuvan. Sonkajärven Harvan kylällä asui veteraani Kärnä, joka oli ottanut puheet tosissaan. Kävellyt Ahlströmin omistamaan metsään, valinnut sieltä kauniin kodin paikan, kaatanut hirret. Tieto oli kantautunut Ahlströmin Helsingin herrojen korviin, josta tuli mies selvittämään tilannetta. Metsäyhtiön mies tapasi nuhruisen suurperheen isän hänen puolisonsa ja kaikki 17 lasta. Näki puutteen ja tämän jälkeen hän totesi paikalle kutsumalleen nimismiehelle, että lohkaise tästä sopivan kokoinen tila tälle Kärnän perheelle.

Kärnän tarina on tuttu Sonkajärvellä, olen tämän vahvistanut kahdesta lähteestä Sonkajärven valtuuston puheenjohtaja Mikko Mustoselta ja Viljo Sirviöltä, joka on ollut sattumoisin nyt puheena olevien merkkien omistajan veteraani Lauri Kumpulaisen oppilas Sonkajärven kirkonkylän koulussa.

Kiitos Otto ja äiti Camilla. Kiitos ruohonleikkuusta ja kiitos tunnetun veteraanin merkeistä.

Kiuruveden iskelmäviikot käynnistyivät vauhdilla

Kiuruvedellä olimme juuri valmistautumassa vastaanottamaan vieraita. Paikalle tuli talon entinen omistaja, Verneri Peltola, joka halusi muistaa asiakkaitamme mansikkalaatikolla. Verneri kantoi erinomaisia ”Tossavaisen” mansikkoita laatikollisen Rukajärvi-keskuksen pöydälle korvauksetta toivottaen onnea Rukajärvi-keskukselle.

Näyttelytilan entinen omistaja Verneri Peltola ja Kiia Pasanen, Pöydällä Verneri Rukajärvi-keskuksen asiakkaille lahjoittmat ”Tossavaisen” mansikat. Kuva Tenho Tikkanen

Hiukan ehdittiin Jannen kanssa jutustella. Hän kertoi talon historiasta ja tilojen juuri näiden nyt Rukajärvi-keskuksen käytöstä hänen omistusaikanaan. Peltolan veljeksille tulivat tietenkin tutuiksi monet Rukajärven veteraanit, jotka asioivat Peltolan suvun omistamassa ”Peltolan kaupassa”. Valikoima oli täydellinen, todellinen tavaratalo, kuten myös hotelli missä myös veteraanihaastatteluja oli aikanaan tehty. Kuten tunnettua Peltolan tavaratalon viereisellä tontilla sijaitsi Elokuvateatteri Väre, missä koottiin Rukajärven tie elokuvan joukko-osasto Kev.Os. 2. Sotaan lähtö tapahtui täältä 20.6.19041 ja siitä on kulunut melkein tarkalleen 85 vuotta.

Näiden tarinoiden myötä toivotamme kaikki tervetulleiksi Rukajärvi-keskuksiimme kuulemaan lisää tosi tarinoita.

Muistiin merkitsi Tenho Tikkanen