Laila Halme (1923 – 2015) in memoriam

Laila Halme kotonaan Tampereella talvella 2013

Laila Kyllikki Halme (o.s. Pulkkinen) syntyi 23.9.1923 Kuhmossa, jossa hänen isänsä toimi tuohon aikaan kunnan kirjurina. Kolmevuotiaana hänen perheensä muutti Nuottijärvelle, silloisen Kajaanin maalaiskunnan alueelle – nykyisen viitostien varteen.

Lottatyöstä hän kiinnostui äitinsä esimerkkiä noudattaen, ja perheen muutettua Iisalmeen Laila siirtyi Iisalmen Lotta Svärdin tyttöosastoon. Vuonna 1942 hän lähti 18-vuotiaana ystävänsä kanssa Sorjan lottaopistoon Karkkuun. Kahden ja puolen kuukauden radiosähköttäjäkurssi alkoi 8. toukokuuta 1942 ja päättyi 26. heinäkuuta, jonka jälkeen hänet komennettiin Rukajärven suunnalle.

Lottia keväällä 1942 radistikurssilaisia Sorjan opistolla Karkussa.
Lottia keväällä 1942 radistikurssilla Sorjan lottaopistolla Karkussa.

Laila Halme siirrettiin Lotta Svärdin Iisalmen piiristä uuteen yksikköönsä Rukajärven ilmavalvontakeskukseen 19.8.1942 radiolotaksi. Samaan aikaan siirrettiin muitakin lottia, joista tuli Lailan hyviä ystäviä koko hänen elämänsä ajaksi.

Rannan korva ja Korva

Laila toimi lottana Rukajärven suunnalla ”Korvassa”, Tiiksjärven lentokentän lähimaastossa, Repola-Rukajärvi -tien välittömässä läheisyydessä. Korva oli kuunteluaseman (ilmavalvontaviestien keräyspaikka, ivke) peitenimi. Aluksi he asuivat pahviparakissa Tiiksjärven rantamaastossa, jossa ensimmäisinä syksyn pakkasöinä oli jäätävän kylmää. Myöhemmin syksyllä he majoittuivat valmiiksi saatuun lautarakenteisen Ivken majoitustiloihin. Isossa huoneessa oli kaksikerroksiset sängyt, joissa neljä radistilottaa ja neljä puhelinlottaa nukkuivat. Rakennuksen toisessa päässä oli päivystyshuone.

Korvan korsu talvisessa asussaan.
Korvan korsu talvisessa asussaan.

Lotat välittivät mm. sääsanomat ja viholliskoneiden tiedot eteenpäin, työvuoro kesti aina 4 tuntia kerrallaan, yöt ja päivät. Lotat pääsivät myös lomalle palveluksen aikana, Lailakin sai olla kotonaan lomalla jouluna 1942.

"Korvan" henkilöitä kuunteluaseman ulkopuolella.
”Korvan” henkilöitä kuunteluaseman edessä.

Laila Halme osallistui keväällä 1943 Korven Kaiku –rintamalehden järjestämään lottien runokilpailuun. Ykkössijan hän jakoi lottatoverinsa Kyllikki Villan kanssa.

Korven Kaiun järjestämän runokilpailun voittaneet runot.
Korven Kaiun järjestämän runokilpailun voittaneet runot.

Syväriltä Suomenlinnan kautta Porkkalaan

Syyskuussa 1943 lotat siirrettiin uuteen palveluspaikkaan, nuorimmat lähetettiin jatkamaan sodan alussa keskeytynyttä kouluaan. Tilalle tulivat taas uudet lotat. Kuitenkin Laila hankki seuraavana kesänä siirron Syvärinniskalle, Vosnesenjaan radiolotaksi.

Kesän 1944 vetäytymisen aikaan Laila palasi viimeisessä junassa Suomeen. Hänet siirrettiin aluksi Suomenlinnaan, josta sodan päätyttyä edelleen Neuvostoliitolle luovutettavaan Porkkalan niemeen. Viikon ajan hän oli nostamassa erään maatilan sokerijuurikassatoa. Majoitus tapahtui suuressa salissa, jossa peitteena oli ainoastaan lottamantteli.

Lottapalveluksen päättymisen jälkeen Laila palasi yhteiskoulun viimeiselle luokalle ja keväällä 1945 hänestä tuli ylioppilas. Laila Halme työskenteli kaksi vuotta toimittajana Kainuun Sanomissa ja perusti myöhemmin perheen Tampereelle. Laila Halme työskenteli Aamulehden toimittajana ja pakinoitsijana. Aikuisiällä Laila jatkoi opintojaan ja hän valmistui maisteriksi historia pääaineenaan Tampereen Yliopistosta vuonna 1973. Eläkkeelle jäätyään hän kirjoitti useita järjestöhistoriikkeja ja julkaisi omakustanteita.

Kunnallispollitiikassa hän toimi valtuutettuna Tampereen kaupunginvaltuustossa yhteensä 12 vuotta, josta kaupunginhallituksen jäsenenä kuusi vuotta. Hän oli myös kansanedustaja- ja presidentin valitsijamiesehdokkaana.

”Ei niin että olisi kuvitellut pystyvänsä ihmeellistä tekemään”

Kuolemaansa saakka hän jatkoi toimintaansa sotaveteraani- ja lotta-asioissa. Hänelle oli kaikki kaikessa Rukajärvellä syntyneet ystävyyssiteet lottakollegoiden kanssa.

Rukajärven suunnan tapahtumista häntä haastatellessamme vuonna 2013, hän kiteytti suhtautumistaan jatkosodan aikaisiin tapahtumiin seuraavasti:

  • ”Sitä kai nuori ihminen ei ylipäänsä ollenkaan ajattele – on mahdollista että sattuu onnettomuus. Sitä vain ajattelee että huominen vain tulee.”
  •  ”Oli merkillistä. Eihän me isänmaasta puhuttu. Mutta jotenkin vain oli semmoinen tunne, että on välttämätöntä olla täällä. On välttämätöntä tehdä jotain, kun on tämä maa – isänmaa joutunut tämmöiseen pinteeseen. Ei niin että olisi kuvitellut pystyvänsä ihmeellistä tekemään, vaan olisi jokin kolo, jossa jotain voisi puuhata isänmaan hyväksi.”

Kamarineuvos Laila Halme kuoli 9. kesäkuuta Tampereella ja hänet saatettiin haudan lepoon 11. heinäkuuta 2015.

Yhdistyksen jäseniä Marsalkka Mannerheimin majalla vuonna 2010. Takarivistä alkaen Martti Soikkeli, Ossi Laine, Timo Laukkanen, Pekka Sahari, Reijo Kortelainen, Timo Tolvanen, Väinö Väänänen, Matti Ahtiainen, Paavo Salmensuu, Antero Huttunen, Sami Sihvo, Tenho Tikkanen, Eeva-Liisa Kumpulainen, Ermei Kanninen, Laila Halme, Raimo Jokisalmi ja Pentti Perttuli.
Yhdistyksen jäseniä Marsalkka Mannerheimin majalla vuonna 2010. Takarivistä alkaen Martti Soikkeli, Ossi Laine, Timo Laukkanen, Pekka Sahari, Reijo Kortelainen, Timo Tolvanen, Väinö Väänänen, Matti Ahtiainen, Paavo Salmensuu, Antero Huttunen, Sami Sihvo, Tenho Tikkanen, Eeva-Liisa Kumpulainen, Ermei Kanninen, Laila Halme, Raimo Jokisalmi ja Pentti Perttuli.

Laila Halmeen valokuva-aineisto ja muu materiaali nähtävissä Rukajärvikeskuksissa. Haastattelu on nähtävissä osoitteessa

”https://www.youtube.com/watch?v=W62EJ0EzPiU”.